Kuvaushaasteita

"Viralliset 4-viikkoiskuvat on nyt otettu." Kuinka yksinkertainen ja lyhyt, helppo lause! Mutta sen voin kertoa, että tehtävänä tuo ei niin yksinkertainen ollutkaan. Eikä taatusti helppo. Sen huomasin ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun yritin näitä kuvia ottaa. Tämä kirjoitus koostuu nyt niistä kuvista ja tämänpäiväisistä kuulumisista. Oikeat, myöhemmin hiellä ja oveluudella otetut viikkokuvat tulevat vähän myöhemmin, jotta saan pidettyä teidän mielenkiinnon yllä myös seuraavina päivinä! Voin myös julistaa nyt ne "hulinat" alkaneeksi. Alla viimeisenä lyhyesti pennuista vielä omat kappaleet.

Aloitetaan vaikka tuosta huimasta saavutuksesta, eli kaikki pennut ovat nyt rohkaistuneet ja kiivenneet itse ulos laatikosta. USEITA kertoja.  Ensimmäisenä tuli Lempi ja muut tulivat perässä; Ronski viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Ritvalla oli myös ihan ihka oma taktiikkansa, sillä hänpä opetteli ensin kiipeämään pesän katolle ja liukumaan siitä aina alas, ennenkuin viitsi kiivetä ulkopuolelle.

Sitten, kun kaikki olivat oppineet tulemaan ulos ja kiipeämään takaisin, täällä vasta innostuttiinkin - nyt pennut valveilla ollessaan käyttävät puolet ajastaan pelkästään pesästä ulos ja sisään ravamiseen. Kun 1 tulee ulos, 2 menee sisään, ja viimeinen roikkuu puolivälissä. Tämä on osoittautunut siis maailman mielenkiintoisimmaksi leikiksi. Odottelen vaan, milloin ne nukahtavat kesken kaiken roikkuessaan pesän rei'issä. Seuraavat kuvat on otettu puolen minuutin sisällä:

 Lempi on pesässä ja sisaret ulkona. Ronski istui kuvan ulkopuolella oikealla hiekkalaatikossa.

Lempi tulossa ulos, Rosamunda ottaa sisartaan vastaan. Ronski istuu yhä laatikossa.

Ritva kiipeämässä sisään, Lempi ja Rosamunda ulkona. Ronski on yhä laatikossa.

Toinen ihan älyttömän jännä juttu on pentujen mielestä ollut tuo uusi hiekkalaatikko. Siinä on ainakin 1-2 pentua oppinut jo käymäänkin, jäljistä päätellen. Tarpeiden teon sijaan siinä on kuitenkin mukavampi pentujen mielestä vielä vaan leikkiä. Ajan kanssa toivon ja uskon, että pennut oppivat jo täällä käyttämään myös ovellista (katollista) hiekkistä, kuten viime vuonnakin - nyt hiekkiksen ovi on vaan vähän pois paikoiltaan, ja vaatisi korjausta. Kissanpennut ovat siitä helppoja, ettei niitä tarvitse juurikaan opettaa. Ne matikivat pääasiassa aikuisia kissakaverietaan kaikessa. Siis riittää, että ne vaan näkevät Hildan tai Monnin menevän ovesta, niin ne kokeilevat itse perässä! Onneksi Märy ja Monni osaavat olla oikein edustavia kissamalleja.

Kaikki yhtä aikaa pissalla. Tai todennäköisemmin: 1 pissalla ja kaikki muut uteliaina katsomassa toimitusta.

Vuoron vaihto! Lempi vahtii.

Tällä viikolla pennut ovat alkaneet myös näyttää ilmekkäämmiltä, ja tunnistettavissa on jo eri kissamaisia eleitä, kuten korvien luimistelu, puskeminen ja käpälällä läpsiminen. Pennut ovat kaikki olleet myös tosi hyvällä tuulella ja alkavat monesti kehrätä heti, kun niitä silittelee. 

 Vähän vielä ujostuttaa jotkut oudot esineet, kuten ATK-tuolini mustat jalat. Sen sijaan tänään imuroidessani ajattelin, että pennut varmaan pelkäävät imuria kuollakseen, mutta sen sijaan Ritva ja Rosamunda tulivat ihan viereen katsomaan siivousta! Ei taida pikkukissoilla ihan vielä olla kuulo oikein kehittynyt, kun niin rohkeita olivat. Äänihän siinä eniten meidän kissoja ainakin pelottaa.

Unet ovat olleet sitäkin sikeämpiä, tuhinan lisäksi kuuluu milloin mitäkin unimiukunoita (mirrrrrrrrrrrrrrriiu, uiiii) ja 8 käpälää väpättää vuorotellen. Hilda tulee taas meidän lähelle ja nukkuu mieluiten mun ATK-pöydällä; onneksi ei kuitenkaan näppiksen päällä.

Ruokakin kiinnostaa, mutta oikeaa ruokaa ovat maistelleet vasta Ritva ja Ronski. Ritva suurimmalla ruokahalulla, Ronski vähän varautuneesti. Lempi sen sijaan on maistellut hiekkaa hiekkalaatikossa, mikä on myös kissanpennuille ihan tavanomaista käytöstä. Rosamundaa ei vielä kiinnosta ollenkaan.

Vaikka Lempillä nyt sitten olisikin ollut maha täynnä hiekkaa, niin se ei ole kyllä tytön menoa hidastanut. Sen jälkeen kun Lempi pääsi pesästä, se on tuntunut saaneen jonkun moottorin alleen. Lempi ei sitten MILLÄÄN malta olla paikoillaan ja juoksisi kaikista mieluiten koko asuntoa ympäri. Yhtäkään oikeasti onnistunutta tai tarkkaa kuvaa hänestä ei ole tässä ole, koska useista yrityksistä huolimatta neiti ei ole ollut sekuntiakaan yhdessä asennossa.

Ritva on nyt ollut vähän rauhallisempi. Liekö pylly kipeytynyt pesän katolta laskemisten jälkeen, en tiedä. Hän on kyllä kova kehräämään, ja varsinkin syömään. Jauheliha ja kermaviili maistuu ja tuntuu katoavan noinkin pieneen mahaan kuin vettä vaan.

Rosamunda on ollut soma oma itsensä. Jotenkin tuntuu, että se on näistä tytöistä se kaikista neidillisin rimpsessa. Voisin hyvin kuvitella, että aikuisena Rosamunda on loukkaantuvaa sorttia, eikä pidä siitä jos häntä ei hellitäkään. Rosamunda on ehkä näistä pennuista myös kaikista varovaisin ja rauhallisin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai mitä? Ronski vaanii sisariaan ja yrittää pysyä perässä.

Hän ei selvästikään ole se terävin kynä penaalissa, mutta silti ihana ja utelias. Toistaiseksi poju on kyllä kiitettävästi pysynyt menossa mukana. Ronski ei tykkää leikkiä yksin, vaan joko toljottaa muiden menoa tai painii sisartensa kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi kiva, että Roskilla olisi tulevassa kodissa joku eläinkaveri, mieluiten tietysti kissa. Sille tekisi ehkä hyvää, että olisi joku kissa jatkossakin, kenen tekemisistä ottaa mallia ja oppia. Ronski ei kuitenkaan ole niin tyhmänrohkea kuin esimerkiksi Monni, niin että kaipa Rode pärjäisi yksinkin.. mutta kaksin aina kaunihimpi.