Ruusukkeita ja kasvomaalauksia

Kuvassa näyttelyhäkissä Deimos Ford Thunderbird eli Kiara. Sisustuselementtinä sikamagee riippumatto!

PetExpon lauantainen näyttely meni näpsäkästi. Olin näyttelyssä Hildan tyttären Kiaran kanssa, joka ei onneksi ollut yhtä pahantuulinen kuin Turun näyttelyssä Turokissa, vaan suostui tällä kertaa myös tuomarin arvosteltavaksi. Voiton vei turkinlaadultaan parempi tyttönen, mutta se ei meitä haitannut - tarkoituksena ja tavoitteena on nyt vain ja ainoastaan totuttaa Kiaraa noihin näyttelyihin, jos se vielä oppisi olemaan nätisti. Sitä olisi pentuna pitänyt käyttää vielä useammin näyttelyissä. Kiaran veli Erkki oli pentu- ja nuortenluokassa samassa väriryhmässä ja kilpaili samoista pisteistä, jonka vuoksi näyttelymotivaatio Kiaran suhteen ei ollut niin korkealla, kuin olisi pitänyt. Näin se vaan kostautuu! No, nyt katsellaan 1-2 näyttelyn verran mihin suuntaan tyttö muuttuu.

Jos seuraavat näyttelyt ovat Kiaran mielestä yhtä kivoja kuin Turun näyttely, se saa seuraavan kerran kokeilla näyttelypuuhia kastraattina (tai ehkä ei koskaan). On tietenkin myös mahdollista, että vaikka olisin käynyt Kiaran kanssa kaikissa mahdollisissa näyttelyissä, se olisi silti alkanut jossain vaiheessa stressata niistä. Luulen kuitenkin että nyt kyse on totuttamisesta ja se voi ehkä olla nyt liian myöhäistä. Saa nähdä. 

Kuvassa Bjarne Wikströmin arvostelussa tuomarinpöydällä Veikon ja Suvin uusi Ranskasta tuotu kollipoika Excelsior de Laikoken

Onneksi näyttelyssä käväisi oma äitimuorini, jolla sattui olemaan kamera mukana. Älysin että voin ottaa teille salaperäisille lukijoille (en vieläkään tiedä keitä olette) kuvia noista paljon puhutuista, monien mielestä hullutteluiksi laskettavista kissanäyttelyistä. Voin kertoa, että vaikka itsekin luulin ensin, että ne ovat varsinaisia kissanrääkkäystapahtumia, näin ei varsinaisesti ole vaan jotkut jopa nauttivat esiintymisestä. Myös Deimos-linjoille kyllä kaivattaisiin sitä ominaisuutta..

Kuvassa tuomari Anna Wilczek ja olisikohan kissan rotu itämainen lyhytkarva?

Noista kävijämääristä vielä, olen vähän hämmentynyt tuosta Google Analtyicsin tuloksista. En tiedä miten se kuukautta mittaa (tavoitteenahan oli se 1000 käyntiä, niin kissat saavat itsetehdyn nakkikakun). Viimeksi kun katsoin vajaa viikko sitten, käyntejä tässä kuussa oli noin 960, ja nyt määrä on taas laskenut 783:een. En tajua, enkä viitsi lukea ohjeita! Oletin vain että se vaihtuisi nolliin kun kuu vaihtuu toukokuuksi, näin ei selvästikään kuitenkaan ole. Yhteensä kaikenkaikkiaan käyntejä on kuitenkin ollut jo 1722, eli kai se kakku nyt kuitenkin pitäisi leipasta. Reseptiehdotuksia otetaan vastaan! 

Kuvassa tuomari Jarmo Räihä ja oletettavasti kissa rodultaan Ocicat

Kiaran naapurihäkissä oli Ville the Bengali, virallisesti Leopardette's Daimer Desing. Nuo pitkät rotunimet ovat aina niin viehättäviä, vai mitä! Mutta miksei se ole Design eikä Desing?

Itsekin aikoinaan harkitsin bengalikissaa, mutta ne ovat sen verran vaativia luonteeltaan, että onneksi päädyin norskeihin. Villellä on mielestäni aika hieno häkkisisustus! Toivottavasti pikkupoika ei säikähtänyt, kun Kiara vähän murahteli sille seinänsä takaa.

Kuvassa mettisten kasvattaja Minna Viljanen ja kissaneiti CH Norleon Liberty.

Kuin kaksi marjaa? Kuvan kissa oli omistajan mukaan viime vuoden paras persialainen (kolli?). 

Oli tosi hauska parivaljakko, ja upea kissa. Vau! Kiva myös, että musta kissa kerrankin pärjää. Yleensä tuomarit eivät hirveästi ota mustia mirrejä loppukilpailuihin, niin lapsellista kun se mielestäni onkin, ne eivät sanojensa mukaan oikein "näe niitä piirteitä" mustastasta turkista. Jaa-a!

Yleiskuva näyttelykäytävältä. Varmaan aika hassun näköistä ulkopuolisten silmästä.

Värikkätä näyttelyverhoja. Kuvassa keskimmäinen kissa Cornish Rex nimeltään SpeedOn Al SunShinen

Kuvassa kiharaturkkinen Devon Rex nimeltään VippeCat Eu adore-te

Onpa villi sisutus!

Deltta-kissapuita sai käydä jälleen koeajamassa vaikka oma kissa kainalossa. Yleensä siinä käy niin, että kissa sitten äkkiä loikaisee tuonne yläkerran mökkiin kahden metrin korkeudelle, ja omistaja yrittää joko kiivetä itse perässä, tai houkutella maasta käsin kissaansa sieltä alas.

Kissavilttejä, kissanhäkinsuojuksia, näyttelyverhoja, näyttelyalustoja, kissapyyhkeitä, kissalaukkuja, kissakoruja, kissahousuja, kissapaitoja, kissaovimattoja, kissakukkaroita, kissakylttejä, kissakuppeja..

Jaa, kissavauvan- tai ihmisvauvan kissarätti, vai mikähän lienee? Kissoja on joka lähtöön, ja rahoistaan on helppo päästä. 

Hirveä ryysis aina Royal Caninin tiskillä. Syykin on helppo arvata: siellä jaetaan ilmaisia näytepusseja! Kuinkahan monta kertaa erilaisen näytepussin voi käydä pyytämässä, ennenkuin ne tajuaa tai viitsii huomauttaa että hei, tämä taitaa olla viides kerta jo? Jos kehtaisin, kokeilisin tätä ihan testimielessä

P o i s  t i e l t ä ! Sieltä sai nimittäin myös päätähuimaavan laadukkaita (..) Perfect Fitin pusseja. Viime vuonna PetExpossa näiden henkilökunnalla lähti homma ihan käsistä, ne nimittäin lopuksi jakoivat kokonaisia pahvilaatikoita kysiestä merkkinäytepussia. Mikäpä siinä, kun ilmaiseksi saa, muuten saisivat jäädä hyllylle. Taisipa meidänkin auton perässä olla "vain" 5 pahvilaatikkoa sen reissun jälkeen.

Tämä rotu oli minulle vielä vieras, mutta aika näyttävän näköinen! 

Tykkään muutenkin tuosta PetExposta, siellä ei ole tylsää, vaikka oma kissa ei kaikissa mahdollisissa kilpailuissa siellä mukana olisikaan. Nähtävää ja tekemistä on paljon, ja ennen kaikkea - paljon shoppailtavaa ja näytepusseja kerättävänä! Itsekin haalin aika hienon keon kaikenlaista lippulappusta ja ruokapussia pentupaketteja varten. 

Sen lisäksi oli huomattavan hauskaa kierrellä kuvaamassa ja tarkkailemassa ihmisiä. Olisipa kiva pitää tällaista blogia jatkossakin, taidan vähän tykätä tuollaisesta dokumentoinnista. Ja sitäkin kivempaa oli, että osa ihmisistä oli aika otettuja näistä kuvaamispuuhista, toisin kuin ehkä voisi olettaa.

Agilityhommissa. Itse naureskelin, kun tuo rata on niin pitkä, että tuskin edes jaksaisin juosta sitä itse läpi - pitäisi opettaa koiralle agilitytemppujen lisäksi sellainen yhteinen salamerkki "en jaksa enää, mee sä edeltä"-merkki. Hauskannäköistä menoahan tuo oli!

Myös kissoille on näyttelyissä vähän agilityä, mutta se nyt ei ihan varsinaisesti toimi näin hienosti. Osa kissoista kyllä haluaa oppia temppuja ja tekevät niitä joskus mielellään, kaikki eivät halua tai osaa oppia ikinä. Kissaa on kyllä mahdollista opettaa kierimään, antaa tassua tai noutamaan - jos mirri on vähän edes lahjotavissa. Meidän ei taida olla, eikä Monnin keskittymiskyky tai muisti muutenkaan riittäisi: "En mä nyt viittis.. ai sillä on karkki? Niin pitikö nyt istua vai odottaa vai hakea karkki? Vai antaa tassua vai kaivaa korvaa? Mikähän karkki se on? Hei, joku rapisi eteisessä. Meenpä kattoon.." Hilda taas.. no, Hilda ei ole lahjottavissa.

Tosi vitsikkään näköinen hauveli. Mikähän tämä on rodultaan?

Sama koira sivusta. Ihan kuin jostain sadusta tai sarjakuvasta!

Musti vaan

Lapsilla oli jännää. Muistan itsekin kun kerran pienenä pääsin kissanäyttelyyn, oi että se oli hurjaa! Ja sieltä jäi mieleen se norjalainen metsäkissa. Ja se iso käärme, jonka joku lätkäisi kaulaan uloslähtiessä. Siitä on kai joku polaroidikin olemassa, taisin olla 8-vuotias..

Alien vai kasvomaalaus? Tytötkin on sen näköisiä, että niillä on ollut kiva päivä!

Aika hulluja kaloja! Aika muovisen näköisiä. Eiku..

Nemoa etsimässä?

Näyttelyssä oli paikalla myös kissojen riippumattotehtailija. Mutta eivätkö nuo villalangat ole kissojen mielestä enemmän tehty syötäväksi ja leluiksi, kuin nukkumispaikaksi?

Siinä niitä taas olisi. Kaikenlaista pesää ja piilopaikkaa, vaan meidän katit kyllä mieltävät nuo ennemmin vaikka vessaksi kuin nukkumismajaksi. Viime vuonna taisi pari kertaa joku pentu siinä meidän pesässä nukkua, sen jälkeen pesän suuntaan ei ole edes katsottu.

Mutta näistä voisi joku kelvata. Meillä kuitenkin on leluja ja huiskia jo niin älytön määrä, että en aio kyllä enempää ostaa, vaikka kuinka hieno viuhka tulisi vastaan. Tai en ainakaan aio montaa ostaa..

Tekisi itsekin mieli purra noita!

Just de. Kissan robotti wc, vierestä puuttuu vaan ne robottikissat. ;) 

Vielä Veikko ja ranskalainen Excel

Minä ja hyväntuulinen Kiara

Näyttelyn jälkitunnelmia launatai-iltana. Vasemmalla Kiaran (sijais)omistajat Laura ja Aku

Kiara miettii: "Onko nämä kylppärin maton hapsut myös niitä pellettejä? Monni-iskä näille ainakin pissasi aina kotona..

"Häh, mitä sä nyt haluut?"

Lopuksi vielä iso kiitos kaikille kuvatuille, kuvaan ehkä tahtomattaan joutuneille, sekä lukijoille!