Policia Federal ja paperisota

Helvetti tätä paperisotkua. On kyllä vienyt viimeisetkin mehut tää säätäminen. Ei kyllä kannata sitä 3kk oleskelurajaa täällä ylittää, ellei ole ihan pakko, sen verran on tekemistä näissä.

Tässäpä pieni muikkaripaketti seuraavaa viisumin hankintaa varten. Opiskelijaviisumi haetaan ensin Suomessa, johon mukaan täytyy liittää kaikenlaista lippulappusta valokuvista ja taloudellisesta tilanteesta rikosrekisteriotteeseen saakka. Varsinkin jälkimmäisen hankkiminen on maksullista, ja kestää. Myös itse viisumin hankinta maksaa, ja kestää viikosta kahteen. Viisumin ohjeet ovat Suomen suurlähetystön sivuilla aika epäselvät, ja toimisto on auki vain pari tuntia päivässä. Eniten ihmetytti tuo maksuprosessi, mutta laskun sai tiskiltä ja se piti maksaa verkkopankissa ennen viisumihakemuksen käsittelyn aloittamista. Alkuperäinen pdf-viisumihakemus sekä suurlähetystöstä saatavat dokumentit pitää tulostaa sitten paikallista Federal Police Officen reissua varten.

Paikan päällä pitää etsiä mesta (cartario), missä voi kopioida passin niin, että jokainen passin käytetty sivu kopioidaan ja kopioon tulee leima ja tarra ("oikeaksi todistettu"). Kaikesta muustakin kannattaa olla tuplakopiot ihan tavallisella kopiokoneella otettuna vaikka jo ennen reissua. Homma toimii usein tällaisissa paikoissa niin, että ensin jonotat ikuisuuden tiskille, joka ottaa paperit vastaan. Numerotauluihin ei ole luottamista; vaikka numerot pyörii taululla, saattaa virkailija huutaa muita numeroita kanssa. Sitten jonotetaan maksamaan hommat eri tiskille, jonka jälkeen jonotetaan vielä uudestaan numerolla niitä kopioita. Aikaa kannattaa varata tunti tai kaiksi, tai kolme..

Sitten täytetään netissä Federal Police Officen lomake ulkomaalaisille. Sivut ovat vain portugaliksi, ja se on vähän hankala löytää sekä toimii vain tietyillä selaimilla (ainakin Firefox). Lomake täytyy tulostaa ja ottaa koodi talteen, sen jälkeen poliisille voi varata ajan koodilla ja ajanavaruslappukin olisi pitänyt tulostaa (kävi selväksi tänään).

Sitten marssitaan Banco do Brasiliaan, riisuudutaan tarpeen vaatiessa vaikka alastomaksi pankkiin sisään pääsemiseksi niiden hälyttävien ovien takia,  ja toivotaan parasta. Pankissa maksetaan 2 laskua poliisille, noin 200RS yhteensä. Pankista voi myös kysellä CPF-numeroa, joka on pääasiassa paikallista verotusta varten mutta myös esim. kaikkien matkalippujen ostoihin ja pankkitilin avaamiseen vaadittava homma. Sitä varten on pankkiin mentäessä oltava joko kirjallinen todistus siitä, että asut jossain täällä (vuokrasopimus tai muu) tai RNE-numero, jonka saa myöhemmin vasta kyttikseltä (jos saa). Pankissa asioidaan ilmeisesti yleensä niin, että maksut hoituu eri paikassa kuin kaikki muut asiat ja henkilöt eivät tiedä muista asioista mitään, paitsi omista hommistaan (ota raha sisään/anna paperit/älä anna papereita).

Poliisille täytyy hankkia vielä kaksi passivalokuvaa (värillistä, 3x4cm). Täällä kalliimmissa kuvauspaikoissa voit jopa pyytää kuvasi photoshopattavaksi :D. Ne korjaavat ihovirheet, lisäävät pakkelia naamaan ja sellasta.

Sitten kerätään kasaan kaikki nämä lippulaput, ja lähdetään kaupungin ainoaan paikkaan Lapaan Federal Police Officeen, joka viisumit laillistaa. Tämä kaikki on tehtävä 30 päivän kuluessa maahan saapumisesta, jos viisumille on tarvetta.

Selväksi kävi, että ihan turha on kyttiksellä venailla, että ajanvaraaminen auttaa yhtään mitään. Siinä sitä sitten kökötettiin. Onneksi sain paikallisen tytön USP:ista mulle tulkiksi, sillä eihän nyt ulkomaalaisten palvelupisteillä englantia osata :-). No ensin tuli tämä ajanvarauspaperin puute ilmi, päästiin sentään jonoon. Sitten jonotettiin tunti virkailijalle, joka kyseli, onko passin kuva mun kuva ja kaikkea muuta yhtä älytöntä.
 
Sen jälkeen jonotettiin toiseen paikkaan, jonka piti olla "parin minuutin juttu". Frendi edellä pääsi 10 minuutissa, jonka jälkeen tuli ilmeisesti joku läpänheittotauko, koska me jonotettiin lähemmäs 2,5 tuntia. Paikallinen tyttö kävi tasaisin väliajoin kysymässä tiskiltä, että oikeesti vai. Jossain vaiheessa huomattiin, että se numerolappu oli ihan turha, ja virkailijat huutelivat nimellä sinne officeen. Lasi-ikkunasta puoli tuntia meininkiä seuranneena sanoisin, että niistä taitaa olla kiva naureskella jonottajille. Akat siellä viilasi kynsiä topeissa, joista oli käytännössä tissit ulkona, ja kundit heitti läppää vieressä. Mitään työntekoon viitaavaa oli aika vaikea havaita. Teki useemman kerran mieli lähteä menemään, mutta valitettavasti mun passi oli niillä.

No joo, lopulta sitten mäkin pääsin jättämään sormenjälkeni ja kuvan naamasta. Oli ihan jännää se sormenjälkien pyörittely. Hommaan tosiaan meni, kaiken sen jonottamisen jälkeen, "pari minuuttia". Vielä kyllä tympäsee toi jengin seisottaminen ja aikataulut, tähän saakka kaikki luennotkin alkaneet 10-30min myöhässä (eipä sillä, en niistä muutenkaan oo tolkkua saanut). On tässä muutama kuukausi aikaa onneksi opetella ja tottua.

CPF:ää ei sieltä kyttikseltä sitten saanutkaan, vaikka näin pankissa luvattiin. Voi olla, että tän sekoilun jälkeen jää kyllä se keissi jonottamatta. Täytynee vaan maksella nordealle sitten niitä prosentteja ja välityspalkkioita.

Demianin iltatreenit

Kävi hyvä munkki tänäänkin, ja päästiin Demian Maian vetämiin iltatreeneihin. Tehtiiin ensin pystystä lämmöiksi aika simppeleitä puolustuksia, joista mulle eniten käteen jäi viimeksi pari vuotta sitten kokeiltu niskalenkkipuolustus. Eli kaverin toisesta kädestä kiinni selän kautta, niskalenkkiä pitävän käden ranteesta kiinni, askel vähän kaverin taa ja  selkä suoraksi (posture). Siitä sitten joko väännetään kaverin kättä sen selkää vasten tai tönäistään polvitaipeeseen, kävellään vähän taakse, että saadaan kaveri istumaan ja otetaan kuristusotteet selästä.

Sitten tehtiin triangelista puolustusta. Käsi kaverin lantiolle tiukasti, toinen käsi kankulle, vedetään pää pois ja oma polvi nostetaan ylös. Kaapataan kaveri sideen sekä pidetään koko ajan jalka (kankku) kiinni. Jos triangeli on tiukempi, voi laittaa triangelissa kiinni olevan oman käden kyynerpään maahan ja prässätä olkapäällä sekä laittaa oman pään kaverin rintaan kiinni ja kävellään muutama askel sivuun niin, että kaveri on aika nipussa. Ensin pidetään kaverin polvesta ulkopuolelta kiinni, ja kun siihen on saatu vähän tilaa, ujutetaan käsi polven sisäpuolelle ja avataan triangeli.

Itse koin tuon jälkimmäisen kääpiökokoisuuteni puolesta aika vaikeaksi, kun tasapaino on asennossa huono pään ollessa kaverin rinnalla. Siinä kävellessä joutuu myös kääntämään aika paljon selkää kaverille, mikä ei musta ole kauheen kiva juttu. Eka tekniikka vaikutti tehokkaammalta mutta usein traingelista ei kyllä ihan vetämällä lähdetä. En ole kyllä päässyt irti kokonaan vielä Jessen opettamallakaan puolustuksella, joka oli siis perseelleen maahan istuminen ja jaloilla kaverin "kainaloista" työntäminen. Nuo varmasti toimisivat paremmin, kun ehtisi hioa niitä enemmän ja tehdä paljon toistoja!

Positiosparria triangelista

Joskus mäkin oon vielä niin hyvä et voin vaan katella vierestä ;) 

Homer Simpson sweepin hakemista

10min loppusparrit

Perusteiden alkulämpöjä

Viikonlopun sambakemut

Pändi

Lauantaina talon isäntä täytti vuosia. Ensin vähän tuntui siltä, että mitähän tästä tulee. Makasin sängyssä ja keräsin voimia siirtyä alakertaan ihmettelemään, bileet kun alkoivat jo kolmelta. Hyvinhän se siitä sitten kuitenkin lähti käyntiin. Elävää musiikkia oli ja aikamoisia rakkauslauluja vetivät koko alkuillan.

Aika aikaisin osa jengistä lähti, ja loput kun saivat kaljaa alle, niin alko sambakin maistua. Ei tosin mulle: luulen että sitä saisi opetella useampiakin öitä (kuukausia), varsinkin tällä rytmitajulla. Suhteellisen samanlaisia kansallis(känni)lauluja laulettiin kuin Suomessakin sit loppuyöstä, vaikka eihän me niistä mitään tajuttu. Kävin myös aika mielenkiintoista keskustelua katolilaisuudesta ja aborttihommista, paikalla oli kaksi lakimiestäkin!. Vähän täytyy kyllä katsoa, että kenen kanssa näistä herkemmistä aiheista uskaltaa jutella, mut lauantaina oli kyllä rento meiniki. Jos Suomessa maksaisi viina 6 realia (n. 2-3e), kuten täällä cachaca, oltaisiin varmaan hukuttu siihen jo aikoja sitten.

Saatiin myös kutsu Ilha Bonitolle ja isännän kotikaupunkiin. Jälkimmäisessä täytyy ainakin ehdottomasti käydä!

O meu amoooreeee

Vähän on alkanut myös tuo kadulla kulkeminen jännittää. Melkein joka päivä kuulee ikäviä juttuja. Ilmeisesti tuossa meidän kadulla on perjantaina viideltä aamulla katkaistu taksikuskilta pää. Itsehän kävelimme kotiin noin klo 3 samana yönä.. Salilla myös yksi kaveri heittää aika hurjaa legendaa ammuskeluista ja salilla painii myös poliisi, joka on menettänyt sormensa luodista ja saanut toisen mahaansa. Kyllä täällä taitaa sattua ja tapahtua.

Peacerumpu ja kämppis!

Myös se yliopiston kampus sijaistee Butantassa ilmeisesti paikallisen favelan naapurissa, ja illalla ei vissii nkandeisi siellä paljoa kuljeskella - mut mitäs jos iltaluennot loppuu klo 11PM? Sama juttu noiden illan viimeisten jumppien kanssa. Mut täytyy nyt vaan ottaa sellainen asenne, että varaudutaan sen verran kun voidaan, ja loppu on tuurista kiinni. 

Lampun vaihto

:D:

Ja siis tässä vaiheessahan oli jo siivottu

Rafaelin treenit ja vähän muutakin

Oukki odukki, eilen treenit veti suomeakin aika hyvin osaava Rafael. Oli pakko uskaltautua nogi-jumppaan, kun ei muuta ollut tarjolla. Kai se tekee tosi hyvää tuotakin harjoitella, opittavaa on kyllä paljon. Salista vielä sen verran, että siellä ei todellakaan ole mitään ilmastiointihommia vaan seinä on auki kadulle päin, ritilä vain on välissä ettei pääse sentään hyppäämään ulos.

Tosi sympaattisen oloinen kaveri! Lämmöt oli taas ihan perussettiä, ensin juostiin ringissä ja sitten tehtiin matossa mahoja ja sellasta. Ei mitään vaikeeta. Vähän pelotti kun Tommin aamutreeneissä oli tehty kyykkyjä kaveri olkapäillä: mä en kyllä enempää kuin oman painoni verran kyykkää, ja hävettäis helkkaristi tehdä kyykkyjä joku skidi olkapäillä. Niin, siis, täällä ainakin iltatreeneissä käy ihan muutamia pikkumuksujakin, nuorin oli varmaan 6-vuotias.

Avointa guardia ohitettiin pystystä niin, että samalla kun hypätään eteenpäin, vedetään kaverin ristikkäinen jalka omaa lantiota kohti ja toinen käsi ottaa kaverin polvesta. siitä mattoon ja polvi kaverin jalkojen väliin, jonka jälkeen sideen selkää kaverille kääntämättä, ja jaloista yks kerrallaan ohi mountiin. Toistoja tehtiin paljon ja se oli hyvä, koska en tiedä oliko kyseessä oma keskittymiskyky vai osaaminen, mutta oli aika kömpelö fiilis kyllä. Siden pitämistä harjoiteltiin ja mountista kaverin sillatessa selän puolelle hyppäämistä myös. Näitä täytyy kyllä ihmetellä lisää vielä myöhemmin..

Sparrissa sain taas kaveriksi niitä nuoria kundeja. Ensin kelasin, että olisin vaan kuvannut kun kerrankin oli kamera messissä, mut en sitten malttanutkaan jättää sparraamatta. Ensin yksi veti tosi raivokkaan kimuran niin, että tuli aika kova kiire taputtaa. Sitten toinen yritti tehdä nilkalukkoa mun paketoituun nilkkaan, jonka onneksi huomasin ajoissa ja huusin et "nononooo!". Viimeisena oli yks aika kilpailuhenkinen kundi, joka vilkuili mua ennen sparria aika laskelmoivasti.

En muista enää kenen selkään pääsin ja kuka mulle taputti, mutta se oli kyllä aika harvinaista herkkua. Harmittaa ja naurattaa vähän toi repiminen ja voimalla vääntäminen, täytyy olla tosi hereillä, ettei mee mitään rikki. Vöiden väreistä en tiedä mut sanoisin, että taso ei ollut kovin kummoinen, varsinkin kun pääsin pari kertaa selkään vaikka tunnetusti oon vielä aika huono hyökkäämään ja sparrit menee lähinnä puolustaessa.

Jossain vaiheessa huomasin, että Tommi puuttuu, ja huolestuin vähän et onko kaikki ok. Sparrien jälkeen huutelin pukkariin ja sairaalan kautta piti kuulemma lähteä. Joku, varmaankin luoti, osui Tommin otsaan niin, että vekki vuosi aluksi aika paljon verta. Täällä tuo ammuskelukin on ihan arkipäivää. Siitä sit lähdettiin ensin apteekin kautta, apteekkari kun oli sitä mieltä, että homma hoituu "laastareilla". Eihän ne kuitenkaan pysyneet ja lähdettiin tutustumaan paikalliseen ensiapuun Brunon kyydillä.

Täytyy sanoa, että siellä kyllä hommat hoitui paremmin, kun Maria sairaalan arvauskeskuksessa. Vastaanotto oli lämmin ja jonotusaikakin suhteellisen lyhyt, vain muutama tunti. Täällä on jokaiselle neighbourhoodille omansa ja ne ovat ilmaisiakin vielä. Kuulemma viikonloppuisin on aika pahan näköstä jengiä vastaanotolla.

Tikkien jälkeen lähdettiin vaihtariporukalla paikalliseen yökerhoon, joka osoittautuikin sitten homoklubiksi. Päästiin kuitenkin ilmaiseksi sisään kaverin kaverin avulla, joka tuntee jonkun, joka tuntee dj:n. Taksiajeluista huolimatta ei mennyt montaa kymppiä koko reissuun, varsinkin kun pussikaljoiteltiin Suomalaiseen tapaan ensin tyhjän metriksen (Barra Funda) tuntumassa. Paikallinen cahcaca eli se mahalaukkuun reikiä syövyttävä viina maksaa täällä 6 realia eli 2-3 euroa/pullo. Musa klubilla oli aika unettavaa ja jengiä oli paljon, oli aika ahdistava paikka mut tulipahan käytyä. Väkisin tuli mieleen se yökerhopalolööppi, ei nimittäin ollut kerroksissa (3) kuin yhdet ahtaat sisäänkäynnit ja huonekorkeus ehkä 2,5m. On täällä vähän parantamisen varaa noissa paloturvallisuushommissa..

Aamuyötä kyyditti muutama pizzaslice, jossa oli juustoa varmaan 4cm. Oli muuten hyvää!

Lihavillekin on paikat bussissa!

Yliopiston kampusta

FEA USP

Kampusta

Opiskelijoiden ilmoitustaulu

Kampuksen valtavalla urheilualueella ihmettelyä

Yliopiston tatami! Siellä on jiu jitsua 2krt/vko

Butantan poliisikoulu

Uusi lemmikki kotona

Treeniaikataulu

Salilla poikien juttuja

Jumppaan!! Yhtään ei satu mihinkään!

Bros

Muutama pysti

Mä ja Rafael Domingos

Rafaelin tekniikkahommia

Tommi ja sotahaava

Mustavöinen Marcela vetää välillä iltratreenejä

Demian Maian treenit

Pääsin sittenkin Demian Maian vetämään iltajumppaan! Oli kyllä siistiä. Harmi, että jäi kamera himaan, kaverikuvan sain kuitenkin Rafaelin kännykkäkameralla napattua. :) Ilokseni huomaan, että kävijämäärät täällä nousee, kirjottelempa siis tekniikat vähän yksityiskohtaisemmin jatkossa:

Tehtiin pystystä alasvientejä, ensiksi single legiä niin, että pää onkin kaverin lantiolla ulkopuolella. Vähän mietitytti tuo giljotiinin paikka, jäi epäselväksi että miten sitä päätä voi puolustaa muutoin kuin prässäämällä. Single legistä tehtiin muunntelmana kahden jalan alasveintiä niin, että kun on ensin yksi jalka kiinni ja hyppii taaksepäin kaveria horjuttaen, niin yllättääkin sitten hyppäämällä sen jälkeen eteenpäin ja kahmaisemalla toinenkin jalka mukaan ja siitä maahan.

Sitten tehtiin guardista ensin suoraa käsilukkoa niin, että otetaan kaverin ristikkäinen ranne ja sen puoleisen gi:n lieve kiinni kaverin kyynerpään ympärille.  Siitä sitten jalkaa lantiolle ja suoraan käsilukkoon. Oli tosi tehokkaan oloinen tekniikka joka toiminee hyvin sparrissa, jos siitä liepeestä saa napattua. Sitten tehtiin heilurisweepiä tuo rätti kaverin kyynerpään ympärillä ja toinen käsi reiden alla. Se ei multa kovin räjähtävästi suju.

Täällä jumppakaverit valitaan aika pitkälti koon mukaan, mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu. Tekniikat tuntuu paljon mielekkäämmiltä ja on kiva saada guardi kiinni, tällainen kääpiö kun oon (160/60). Sen jälkeen oli positiosparria, jossa olin muutaman nuoren kundin kanssa samassa ryhmässä. Se itse asiassa meni tosi hyvin omalla mitta-asteikollani: vaikken päässyt hyökkäämään guardista, sain pidettyä sen kiinni. Tuntuu, että sparrikaverille oli uutta se, että se ei saanut guardia auki polvi takapuoleen-tekniikalla, kun nostin lantiota. Sitten kun pääsin itse päällä, pääsin halfiin ja siitä sideen. Sain jopa sinivöiseltä kehuja, joka oli tosi mukavaa; nyt keväällä on jotenkin tuntunut vaikeelta tää treenaaminen ja välillä on tullut sellainen fiilis, ettei oikeesti osaa mitään. Nyt alkaa taas jumpat maistua ja on treeneissä on ollu hyvä meininki. On kiva huomata, että noissa normitreeneissä ei ainakaan tuu vaan turpaan koko ajan (toistaiseksi).

Hirvittävän hikinen kuva mut ihan sama koska Demian Maia!

Eka jumppa & eka koulupäivä

Eka jumppa oli erittäin positiivinen kokeumus, huolimatta siitä, että tunti olikin MMA/nogi. Olin ajatellut uskaltautua nakupaineihin aikaisintaan parin viikon päästä, koska se mulla on vielä todella hakusessa. Ei kuitenkaan viitsitty jättää treenejä väliin, kun oltiin sinne asti päästy.

Tunteja siellä vetää ainakin Bruno Cuppari ("perusteet"), Robson Rezende ja Rafael Domingos. Sitten oli tämä hämmentävä Demian Maian valmentaja (?), joka veti kyseisen jumpan, mutta nimi jäi vielä epäselväksi.

Pystystä tehtiin alasvientejä ja lähinä single leg-pyörittelyitä. Alkulämmöt oli hyvät myös, ei mitään kummallista, perus katkaravut jne. Tyttöjä siellä oli kolme ja kaikki mustavöisiä ymmärtääkseni, ainakin Marcia Souca ja Simone Ribeira. Simone touhusi mulle kovasti uutta pukuakin, jota se meinasi tuoda salille asti. Kielitaito ei oo niin hyvä, että olisi helppo kohteliaasti kieltäytyä. Katsotaan mitä sieltä tulee, uuden gi:n tarvin joka tapauksessa, koska vaatteiden kuivatus tässä kosteudessa ei oo ihan nopeeta hommaa.

Tytöt otti mut vastaan tosi hyvin, ja tekniikat oli aika simppeleitä. Pysyin suhteellisen hyvin messissä. Sparrissa sitten taas otin nenilleni totta kai, enpä oo mustavöisten tyttöjen kanssa ennen sparrannutkaan. Ja mun vyön väristä ei ollut puhetta, mutta eiköhän se tullut selväksi :-). Vettä meni 2L pelkkien treenien aikana kevyesti. Simone Ribeira ilmeisesti pitää jonkun seminaarin keväällä, ja aiemmin Marcia on vetänyt tunteja pelkästään tytöille salilla.

Aamujumppaan en eilen koulun takia päässyt, ja koska aikataulut venähtivät yli kolme tuntia, en päässyt edes DEMIAN MAIAN VETÄMÄÄN ILTAJUMPPAAN. Pikkasen harmitti. Mutta nyt täytyy vaan ottaa sellainen asenne, että täällä on unohdettava kaikki aikataulut ja varauduttava siihen, että 30 minuuttia tarkoittaa viittä tuntia.

Koulupäivä meni tosi kivasti, jengi vaikuttaa mukavalta. Oli 2 ruotsalaista mun lisäksi pohjoismaista.
Aikamoinen paperisota tulossa Federal Police Officen ja pankin kanssa, ei oo asiat helpoksi tehty täällä. Yliopistosta tuli sellainen kuva, että kampuksella on 4 000 opiskelijaa ja työntekijöistä juuri kukaan ei tiedä mistään mitään. Esimerkiksi kaikki ovat eri mieltä parhaasta reitistä koululle, mutta kukaan ei tiedä, missä busseja pitäisi vaihtaa tai missä niiden päättärit ovat. Ne eivät myöskään kulje samaa reittiä takaisin, vaan jos haluaa bussilla kotiinkin, pitää ensin mennä väärään suuntaan päättärille ja kökttää siellä nostakseen uudelleen samaan dösään. Paikalliset meinasivat, ettei kannata mennä, kun päättäri saattaa olla jossain favelassa.

Eniten nauratti, että pääsin eilen toimimaan ruotsalaisen vaihtarin oppaana. Mulla kun on tunnetusti järkyttävän surkea suuntavaisto, mutta selvisin kaikista metron vaihtamisistakin yms. erinomaisesti. Sitten oli pari kaveria, jotka eivät tienneet kaupunginosan nimeä eikä osoitettakaan, mihin olivat menossa.  Näihin sekoiluihin nähden on ihan hyvin pullat uunissa, vaikka se  pohjoinen ja etelä onkin mulla aina hukassa.

Sen verran jännää tuo kulkeminen välillä varsinkin ruuhka-aikaan, joka todella ON ruuhkaista ja jengiä on joka lähtöön, että en ole kameraa viitsinyt (lue=uskaltanut) kantaa mukana. Kuvia sitten myöhemmin.

Apua!

Tänään ollaan menossa parin tunnin päästä ekalle jumpalle. Vähän pelottaa ja vähän jännittää!
Kattelin eilen Caio Terran videoita iltapalaksi. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän jumppailee, niin tekisi mieli hioa lähinnä omia juttuja välillä ja keskittyä niiden hyväksi toimivaksi tekniikoiden korjaamiseen. Täytynee verkostoitua sen verran, että lgöytäisin jonkun oman kokoisen kaverin, jonka kanssa voisi noita ihmetellä enemmän.

Viikonloppu meni nopeasti. Lauantaina oli tarkoitus avata mulle pankki, käydä kyttiksellä hyväksyttämässä viisumi ja hankkia paikallinen sim-kortti. Mitään näistä ei kuitenkaan saatu tehtyä, koska pankkiin olisi tarvinnut jonkun lapun yliopistosta, kyttis oli kiinni, ja simkortti vielä kahden tunnin sekoilun ja säätämisenkin jälkeen kieltäytyi toimimasta. Kyllä on dorka juttu tuo mikrosimkortti iPhoneihin, kun täytyy leikellä. Kortti, jonka sain, toimi kuitenkin paikallisen kaverin JP:n iPhonessa, eli vika on mun luurissa. Tele Finlandille sitten vaan ystävällistä kirjettä menemään. Toinen huomioin arvoinen seikka oli, että kyllä tuntuu täällä yksinkertaisten asioidenkin hoitaminen olevan todella vaikeaa. Eikä olisi onnistunut ilman paikallisen apua, sillä prepaideihinkin vaadittiin paikallinen passi.

Lisää päänvaivaa tuottaa yliopistosta tullut maili, jossa toivotaan, etteivät opiskelijat pukeudu shortseihin, toppeihin tai flip-flopeihin. Ja mullahan ei juuri muuta olekaan mukana. Kyseessä taitaa olla aika fancy koulu. Täytyy vaan mennä huomenna (ekana koulupäivänä) urpoilemaan sinne ja kattomaan, kuin paljon niihin kledjuihin pitäisi sijoittaa.

Lauantaina illalla käytiin myös maistelemassa caipirinhoja Vila Madalenan baareja täunnä olevalla alueella. Tuli kyllä sellanen fiilis, että onneks ei ole oma kämppä sen hässäkän keskellä. Meno oli vähän samaa kuin Kalliossa, mutta potenssiin 10 baareja ja ihmisiä, eikä kukaan sikaillut.Viinaa drinkeissä oli varmaan 80%, cachaca taitaa olla aika tujua tavaraa näin ensikosketukselta.

Maisemaa

Täällä on nää töherrykset vähän mageempia!

Naapurin lemmikki

Koulu

Graffiteja

Graffiteja vol 2

Paikallinen galleria

Luistelurata ostoskeskuksessa

Frozen yoghurt

Segundo dia

Tänään on ollut tehokas päivä. Löydettiin sitten itsemme Demian Maian salille, jossa teen varmaan 5kk sopparin. Oli isompaa porukkaa siellä, vähän stalkattiin ku oli jumppatunti ilman rättejä siinä menossa. Eka katoin, ettei oo yhtään akkaa, mut olihan siellä sellainen valtava lihaskimppu sittenkin. Vastaanotto oli lämmin ja kaveri, joka vetää treenejä, on käynyt Suomessa lähemmäs 10 kertaa. Yhteisiä tuttujakin löytyi!

Sali ulkoa

Sali sisältä

Terassin grilli

Kadun 24h vartiointikoppi

 Tällaisia koppeja täällä on joillakin kaduilla. Ilmeisesti ovat tehneet paikallisten talojen kanssa jonkilaisen hälytysvartiontisopimuksen. Osa kopeista on kyllä aika hiljaisen näköisiä

Katunäkymää

Katunäkymää vol 2

Ylämäki-alamäki-ylämäki

Tiet täällä on ihan uskomattoman mäkisiä ja se fillarin ostaminen taitaa jäädä haaveeksi vain. Ajokulttuuri täällä on aika villiä, eikä paljoa kiinnosta lähteä pelleilemään autojen keskelle. Kävelykadut taas on paikoin niin kapeita, että joutuu kävelemään peräkanaa, ja tässä tapauksessa mä oon se perässä kävelevä kana.

Kadut on myös tosi huonossa kondiksessa ja mäkien lisäksi vinoja, ja kasvillisuus kasvaa kaduista läpi niin, että asfaltti harvoin on ehjäkään. Tämä plus rankkasateet ovat tuottaneet pieniä haasteita mun kenkävarastolle, joka koostuu lähinnä flipflopeista. Toiset menikin jo roskiin tänään. Lisäksi tuli sellanen ylläysmaili tänään, ettei yliopistoon sovi lompsia sandaaleissa. Täytynee sit sijoittaa kenkiin ihan tosissaan.

Huonekaluliike

Tää on siitä aika jännä kaupunki, että kaikki putiikit ja ravintolat on ripoteltu sinne tänne. Mistä vaan voi löytyä mitä vaan, kaikki ei todellakaan ole samassa paikassa. 

Koulu (?)

Kato millasia oksia!

Avenida salimatkalla

Ei oikeen millään malttais olla paikoillaan ku haluis kartottaa äkkiä, että mihin sitä nyt on tultu. Päiväjärjestyksessä on kuitenkin ollut myös lepoa, toistaiseksi. Maanantaina alkaa jumppahommat, jonka jälkeen musta taitaa jäädä tässä ilmastossa tatamille pelkkä märkä läiskä :-)