Eka jumppa & eka koulupäivä

Eka jumppa oli erittäin positiivinen kokeumus, huolimatta siitä, että tunti olikin MMA/nogi. Olin ajatellut uskaltautua nakupaineihin aikaisintaan parin viikon päästä, koska se mulla on vielä todella hakusessa. Ei kuitenkaan viitsitty jättää treenejä väliin, kun oltiin sinne asti päästy.

Tunteja siellä vetää ainakin Bruno Cuppari ("perusteet"), Robson Rezende ja Rafael Domingos. Sitten oli tämä hämmentävä Demian Maian valmentaja (?), joka veti kyseisen jumpan, mutta nimi jäi vielä epäselväksi.

Pystystä tehtiin alasvientejä ja lähinä single leg-pyörittelyitä. Alkulämmöt oli hyvät myös, ei mitään kummallista, perus katkaravut jne. Tyttöjä siellä oli kolme ja kaikki mustavöisiä ymmärtääkseni, ainakin Marcia Souca ja Simone Ribeira. Simone touhusi mulle kovasti uutta pukuakin, jota se meinasi tuoda salille asti. Kielitaito ei oo niin hyvä, että olisi helppo kohteliaasti kieltäytyä. Katsotaan mitä sieltä tulee, uuden gi:n tarvin joka tapauksessa, koska vaatteiden kuivatus tässä kosteudessa ei oo ihan nopeeta hommaa.

Tytöt otti mut vastaan tosi hyvin, ja tekniikat oli aika simppeleitä. Pysyin suhteellisen hyvin messissä. Sparrissa sitten taas otin nenilleni totta kai, enpä oo mustavöisten tyttöjen kanssa ennen sparrannutkaan. Ja mun vyön väristä ei ollut puhetta, mutta eiköhän se tullut selväksi :-). Vettä meni 2L pelkkien treenien aikana kevyesti. Simone Ribeira ilmeisesti pitää jonkun seminaarin keväällä, ja aiemmin Marcia on vetänyt tunteja pelkästään tytöille salilla.

Aamujumppaan en eilen koulun takia päässyt, ja koska aikataulut venähtivät yli kolme tuntia, en päässyt edes DEMIAN MAIAN VETÄMÄÄN ILTAJUMPPAAN. Pikkasen harmitti. Mutta nyt täytyy vaan ottaa sellainen asenne, että täällä on unohdettava kaikki aikataulut ja varauduttava siihen, että 30 minuuttia tarkoittaa viittä tuntia.

Koulupäivä meni tosi kivasti, jengi vaikuttaa mukavalta. Oli 2 ruotsalaista mun lisäksi pohjoismaista.
Aikamoinen paperisota tulossa Federal Police Officen ja pankin kanssa, ei oo asiat helpoksi tehty täällä. Yliopistosta tuli sellainen kuva, että kampuksella on 4 000 opiskelijaa ja työntekijöistä juuri kukaan ei tiedä mistään mitään. Esimerkiksi kaikki ovat eri mieltä parhaasta reitistä koululle, mutta kukaan ei tiedä, missä busseja pitäisi vaihtaa tai missä niiden päättärit ovat. Ne eivät myöskään kulje samaa reittiä takaisin, vaan jos haluaa bussilla kotiinkin, pitää ensin mennä väärään suuntaan päättärille ja kökttää siellä nostakseen uudelleen samaan dösään. Paikalliset meinasivat, ettei kannata mennä, kun päättäri saattaa olla jossain favelassa.

Eniten nauratti, että pääsin eilen toimimaan ruotsalaisen vaihtarin oppaana. Mulla kun on tunnetusti järkyttävän surkea suuntavaisto, mutta selvisin kaikista metron vaihtamisistakin yms. erinomaisesti. Sitten oli pari kaveria, jotka eivät tienneet kaupunginosan nimeä eikä osoitettakaan, mihin olivat menossa.  Näihin sekoiluihin nähden on ihan hyvin pullat uunissa, vaikka se  pohjoinen ja etelä onkin mulla aina hukassa.

Sen verran jännää tuo kulkeminen välillä varsinkin ruuhka-aikaan, joka todella ON ruuhkaista ja jengiä on joka lähtöön, että en ole kameraa viitsinyt (lue=uskaltanut) kantaa mukana. Kuvia sitten myöhemmin.