Missä se koti on?

Tänään kun tulin treeneistä kotiin ysin jälkeen, bussissa, jota olen tottunut jonottamaan 10-40 minuuttia, lauleskeli mies takapenkillä kovaan ääneen "I aaaalways love youuuuu". Kukaan ei tuijottanut sitä tai nauranut sille. Kun olin jäämässä pois, joku kundi jäi mun eteen ovensuuhun keräilemään kamojaan niin, etten meinannut ppästä ulos. Ei tullut hetkeksikään sellainen olo, että apua, miksei toi väistä, mitä mä nyt teen. Mä vaan odotin että se sai kamansa kasaan. Kotikadulla tuli vastaan pizza-motoboy, joka ajoi kuin hullu ja lauloi sekin kovaan ääneen. Mua nauratti.

Täällä jengi pyytää vuolaasti anteeksi, jos ne vahingossa tönäisee tai astuu varpaille. Ruuhka-aika kuuden aikaan on sellainen, että metron vaihtaminen, joka normaalisti kestää viisi minuuttia, kestää puoli tuntia. Eteenpäin otetaan sellaisia 5 sentin askeleita ja pidetään huoli, että pysytään virran mukana. En ole enää edes miettinyt, että jäisin metron ovien väliin ja kuolisin siihen paikkaan, tai että joku pöllisi mun repusta kamaa kävellessä. Mä oon jo tottunut ottaan repun puoliksi etupuolelle ja säntäämään metroon muiden mukana, todellakaan odottamatta että sisällä oleva jengi pääsisi ulos. Rullaportaissa jengi seistä tönöttää ihan missä sattuu, eikä se häiritse ketään. Mäkin oon myös oppinut pyytämään anteeksi jos epähuomiossa hiplaan tai tallon muita.

Kukaan ei painosta täällä tekemään mitään. Jos joku asia ei skulaa niin etsitään vaihtoehtoinen tapa.
Jos ei ehdi ajoissa johonkin, niin sitten tulee myöhässä. Silti kukaan ei katso sua niin, että olis ollut parempi jättää tulematta. Jos jotain sovitaan eikä toinen pääsekään tulemaan, ei sitä jäädä harmittelemaan tai pilata omaa päivää.

Täällä voi kaupassa syödä ruoat, jotka aikoo ostaa, jo ennen kassalle menemistä. Riittää että antaa tyhjän purkin myyjälle. Täällä voi kävellä naamiaisiin oikea katana kädessä ja samuraipuku päällä, näyttäen ihan retardedilta, ja kadun security guardit vaan antaa pusun poskelle. Täällä kaikki halaa ja antaa pusun poskelle.
Vila Madalenan vakkari koditon, vanha mies, istuu aina mun kulkureitin varrella ja morjestaa mua. Viime viikolla ostin kadulta karamelliomenia, joita en halunnut syödä loppuun, ja annoin ne sille.

Mitenköhän mä sopeudun takaisin Suomeen? Tänään ekaa kertaa tuli sellainen olo että vitsi, tää kulttuuri on sittenkin aika magee. Samalla mä lasken päiviä enkä malta odottaa, että pääsen takaisin "omaan elämään", ja.. kyllä mun sydämestä pieni palanen taitaa jäädä tännekin.

Jumppajutut: 

Eilen tehtiin guardista käsilukkoa. Valkataan käsi ja pidetään se ranteesta kiinni, katkarapua, ja lukitaan kaverin toinen käsi(hauis) omalla  polvella sen rintaa vasten. Potkaistaan tätä kättä taakse polvella ja hivutetaan oma jalka kaverin kaulalle.

Tänään tehtiin mun lempparihommia taas. Guardista, kun sulla on kaverin käsi kiinni omassa kainalossa ja otat kaverin kauluksesta lukitaksesi sen käden sinne, niin:
Triangeli: työnnetään kaverin toinen käsi rintaa vasten ja se on siinä
..Ja jos se puolustaa laittamalla käden koukkuun mun jalkataipeeseen, siirretään vähän sen kyynerpäätä mun mahalla, ja tiukennetaan triangeli ottamalla kaksin käsin omasta polvesta
...Ja jos se puolustaa kääntämällä käden omalle polvelleen, otetaan vähän kulmaa, käsi sille kaverin säärelle ja toinen käsi työntää kaverin poskesta tilaa, jalka kaverin pään yli ja omoplata!
..Ja jos omoplatassa se rimpuilee ja alkaa nousta, oma käsi kaverin jalan alta ja edelleen se sama hiha kiinni omoplataa varten (samalla kädellä). Käännytään poispäin kaverista, selkää siihen päin, ja sweepataan se selälleen mattoon. Siitä oma jalka sen naaman yli ja ollaan mountissa.

Treeni on ehkä kulkenut vähän paremmin taas kun päätin olla stressaamatta. Tällä viikolla vielä parit jumpat tiedossa, pitäis lukea niin helvetisti tentteihin kanssa, pelottaa että loppuu aika. 

Taputusta

Tällä viikolla ei treeni oo kulkenut sitten yhtään. En todellakaan tiedä mikä mättää, kunto kestää, päänkin pitäisi kestää, ekä treenien sisältö oo muuttunut. Ei olla tehty mitään mainitsemisen arvoista tekniikkaa juurikaan, lyhyesti:

 Eilen oli pelkkää guardin ohitusta polvirynttyistä kiinni tarraamalla ja kaatamalla jalat jommalle kummalle puolelle. Sen olkapään puoleinen käsi, joka jää lähemmäs kaverin haaroväliä, menee reiden alta ja kääntää kaverin säären. Siitä sitten ohi sideen.

Tänään tehtiin spider guardin purkua: taas polvirynttyistä kiinni kiepauttaen kaverin gripit pois, lantio ja askeleita eteen ja istuminen kaverin perseelle tai hyppäämällä vähän taakse: kädet kaverin nilkkojen taa ja ohjataan jalat mattoon. Siitä sit mentiin siden kautta selkään turvavyöotteella.

Mutta nää sparrit! Tekniikka on menny ihan kivasti ja lämmöt kanssa, mutta oon ottanut tällä viikolla turpaan työtiltä. :( Tää kahdella natsalla varustettu likka josta eilen jo avauduin, on kyllä mua hitosti edellä, 6 kuukauden treenien jälkeen. Ja tänään otin turpaan yhden natsan tytöltä, joka on treenannut vain 4kk enkä ole edes koskaan nähnyt sitä. Se tekni tekniikat tosi löysästi ja oli aika hukassa, kelasin et jee, pääsen sparraan tekniikkaa ja ottaan kevyemmin mut ei helvetissä. Se pääsi koko ajan mun selkään! Vähän tässä alkaa ihmetyttää, et miten mä voinkin olla näin hukassa vielä yli parin vuoden jumpan jälkeen? Tuntuu että mitä enemmän ja mitä useemmin treenaan ja otan tavoitteita, alan aina mennä taaksepäin ja yhtäkkiä en osaakaan mitään. Ja sit kun en ota mitään tavoitteita niin sparri kulkee taas. Eihän tässä oo mitään järkeä!

'Oon viimeiset kolme kuukautta ollut sitä mieltä, että mulla on menneet täällä treenit tosi hyvin, ja nyt loppurutistuksessa oonkin yhtäkkiä ihan kujalla. Mitähän tässä pitäs tehdä? Ja joo, olen kyllä tosi tietoinen siitä että se oma ego jätetään sinne kenkien viereen. Ei ole kyse siitä, en vaan oikeen tajua että miten mä voinkaan olla näin jäljessä. Oon kuitenkin jumpannut sen 3-4 kertaa viikossa piiiiiitkään. Huomiset nakupainit kun vielä jaksaa ja ehkä perjantaina pelkkää tekniikkaa, niin tää viikko on kyllä niiiin pulkassa.

Nooo please nooooo

Tänään, kerrankin, odotettu kauhu vastasi odotuksia. Tatamilla olo oli tällainen:

Jostain syystä olin ihan kujalla. Lämmöt sentään meni hyvin ja ne oli kivat! Tehtiin mm. seuraavaa:
-Perus pukkihyppely kun kaveri on kumarassa
-Kärrynpyörät kaverin selän päältä kun se on kumarassa (joo, ei osannut kukaan, ei edes treenien vetäjä)
-Kaveri on kilpparissa, mennään selälleen sen selän yli kuin takaperin kuperkeikka ja tekninen ylösnousu
-Kilpparissa, toinen menee selän yli eteenpäin kuperkeikalla ja tekninen ylösnousu
-Kaveri on polvillaan maassa ja kädet suorana. Hypitään sen selän puolelta toiselle käsien avulla 3min
-Kaveri on polvillaan maassa ja kädet suorana, otetaan sen kauluksista, asetetaan pää sen selälle, mennään siitä vähän niinkuin tiukkana kuperkeikkana yli ja vatsalihaksilla takaisin mistä lähdettiin: näitä 5
-Toinen hyppää pystyssä guardiin ja toinen kyykkää, näitä 5
-Selkä matossa, jalat kaverin lantiolle ja hihoista kiinni, ja kyykkyjä 3min

Sitten päivän tekniikkaan. Sain pariksi mustavyön, joka kovasti halusi olla mun kanssa (jee!). Ainoa ongelmia oli, että vaikka tekniikka itsessään oli simppeli, se halus kovasti kertoa yksityiskohtia joita en portugaliksi tajunnut, ja aikaa meni vähän hukkaan siinä sekoillessa.
Sidestä: Kaverilla on käsi mun olkapäällä. Otetaan tämä käsi kiinni ottamalla grippi omasta kauluksesta ja toinen käsi ottaa kiinni kaverin lantiosta. Pyörähdetään kaverin pääl päälle istumaan, siitä kimura. Mustavyön kanssa paljon hiottiin kimuran vaiheita: 1. ensin työnnetään kaverin käsi (kämmen) lattiaan 2. Vedetään käsi itseä kohti lattialla 3. Nostetaan käsi ilmaan kaverin päälle 4. Itse lukko.

Toinen teku oli halfista, hyökätään kimuraan, ja siitä oli lopetus siihen tai niin, että työnnetään kaveri käsi kiinni pitäen selälleen ja siitä tulee lukko tosi helposti.

Vähemmänpä pääsi näitä sparrissa kokeileen, oli aikamoista tukkapöllyä ja tämön mustavöisen kanssa olin jotenkin ihan hukassa. Se antoi niin paljon tilaa et menin ihan hämilleni eikä siitä oikeen tullu mitään. Muistisääntö: Bow & arrowissa pitää levittää omat jalat, kahmaista se kaverin olkapää ja suoristaa selkä!

Sain myös kyytiä mua päätä pidemmältä tytöltä, joka on samalla vyöarvolla mutta sanoo treenanneensa vasta 6kk ja jotain se puhui 4kk tauosta. Vähän masentaa kun itellä on kuitenkin se 2,5 vuotta takana. Tasoerot on kyllä tosi kovat, tuntuu välillä et saa viedä joitakin sinivöisiäkin ihan kivasti ja yksi toinen likka kolmella natsalla ei pärjää ollenkaan, mutta tää tyttö on tosi hyvä! Miksi mä en oo?

Mitä viime viikkoon tulee, Sao Paulossa oli pyhät to-pe eli jäi treenit vähän vähiin. Yksi aivan upee kuristus, jta aion ehdottomasti käyttää, ja jota tehtiin tosi monista positioista mut nyt tulee mieleen enää kilppari ja side:
Ollaan kaverin "sivussa", halataan kaverin toinen käsi itseä vasten (oma käsi kaveirn alta), käsi puvun alle sen olkapään ja kaulan väliin käsi "kuppina". Sitten halataan kaveria ja omat kämmenet yhteen. Kyllä taintuu ja on ehkä maailman helpoin kuristus! Yeah, tästä on saletisti sidessa ja ehkä halfissakin hyötyä mulle.

Vilma Flor

Huh huh, olipa aika mieletön tämä TETO:n järjestämä kokemus. Eventtihän on niin iso, ettei kaikkia mukaan haluavia voida edes ottaa. Mukana oli noin 500-700 tyyppiä, jotka jaettiin 5 eri favelaan, ja siellä noin 10 hengen ryhmiin. Yksi ryhmä valmistaa yhden puutalon (3x6m) viikonlopun aikana, ja taloja valmistettiin yhteensä 55.

Perjantain koululle saapuminen ja spiikki noin puoliltaöin

Zombie walk favelaan 05.30

Katunäkymää Vilma Florassa

Tämä perhe.. meidän kohde oli noin keski-ikäinen nainen,  joka asuu about parikymppisen vammaisen pojan kanssa. En tiedä missä perheen mies on enkä ymmärtänyt kaikkea, mitä se nainen elämästään kertoi: pointti oli kuitenkin, että nainen ei voi käydä töissä, koska poikaa ei voi jättää yksin. Perhe vastaanottaa jo Bolsa Familian rahallista tukea kuukausittain ja niillä oli jo koti. Se oli noin 30 neliötä, siinä oli pieni keittiö, olkkari ja vessa, missään huoneissa ei ollut ovia ulko-ovea lukuunottamatta ja koko hökkelö oli tehty tyyliin vanhoista vaatekaapin palasista ja vanereista. Lattiaa ei ollut, jotain pahveja vaan, ja niiden alla maa. Vessanönttö tökötti myös tässä maassa, mutta se veti vettä heittämällä ja niillä oli suihku ja astianpesukonekin, ja kaasuhella.

Työmaa

Ihmettelyä

Tyyppien takana näkyy naisen vanhan kodin takaseinö ja vasemmalla  "vesitorni"

Me nukuttiin koulussa omilla kamoilla. Mulla oli lainattu makuualusta eikä makuupussia lainkaan, ja huomasin kyllä, että vaikka kaikki vaatteet oli päällä, lakanan kanssa 10 asteessa nukkuminen ei ollut kovin siistiä. Herätys oli 4.30 ja työskentelyaika 06-18. TETO tarjosi aamupalaksi yhden (1) leivän ja yhden (1) hedelmäpalan, pikakahvia ja maitojauhetta. Tällä aamupalalla pärjättiin sitten noin kahteen taukoamatta, safkan valmisti tämä perhe, kenelle taloa rakennettiin. Vaikka sille oli kannettu kassillinen ruokatarpeita, meidän lounaat oli aika kurjia. En mä mitään luksusateriaa odottanut, mutta pelkkä riisi ja spagetti, ilman mitään proteiinipitoista, ei oo kovin hyvä palari 12 tunnin fyysisille työpäiville. Tarjolla oli pari makkaranpalaa ja vähän salaattia, jotka loppuivat heti alkuunsa, sekä pilaantuneita hedelmiä. Vatsahan meni tietenkin sekaisin, eka vatsatauti mullekin Brasiliassa, ja olipa tosi siistiä kyllä sunnuntaina pidätellä kymmenen tuntia siinä samalla duunia taukoamatta tehdessä.

1 tolppa kaivettu maahan! 

Mut teki vähän surulliseksi se, että tämä nainen, siitä huolimatta että se oli hakenut ja haastateltu tähän projektiin, ei vaikuttanut ihan hirveen kiitolliselta. Jos mua auttamaan tulisi koko viikonlopuksi 10 vapaahetoistyöntekijää, totta helvetissä tekisin kaikkeni niiden eteen. Mutta tää nainen nukkui aamuisin, kun me tultiin, ja me herätettiin se. Sitä sai useita kertoja aina kutsua katsomaan projektin etenemistä, kun tarvittiin mielipidettä. Ruoka oli aika järkyttävää, ja se tuli kyllä auttamaan meitä muutamaksi tunniksi työskentelyssä, mutta silti.. Olis ollut tosi kiva, jos se olisi voinut edes huolehtia siitä, että vessassa on vettä millä vetää pönttö. Sen poika taasen yritti sytyttää mut tuleen ekana päivänä, kun olin todella tupakan tarpeessa ja sytytin sitä kaasuhellalla, se yritti pukata mut siihen tulen päälle. Tokana päivänä se heitti mua lusikalla ja loppupäivän istui "vahtimassa" uuden talon rakennusta, kosketellen kaikkia ohimeneviä. Vähän ahdistava kokemus ja varsinkin, kun olis toivonut hippasen kiitollisuutta, niin sen sijaan tulee vaan lokaa niskaan. Nainen oli sentään ystävällinen ja silleen, onneksi.

Iltapala taas koululla: Spagettia lusikalla

Kengät oli tosiaan hyvässä kondiksessa

Yöllä loppuspiikki koululla

Mitä itse rakentamiseen tulee, se oli kyllä todella "brasilialaiseen tapaan". Kaikki teki duunia kuin hullut, ja vaikka millejä mitattiin noin tuhat ja yksi kertaa, ne kuopat, mihin tolpat tuli upottaa, tuntuivat aina olevan väärin. 15 2 metrin syvästä kuopasta 9 täytettiin ja kaivettiin uudelleen. Kaivuuta hankaloitti maaperä, pihalla oli siis kaivo, ja sen lisäksi että noin 10 sentin syvyydessä tuli vastaan jonkun vanha lattia, t-paitoja yms, niin noin metrin syvyydessä tuli vastaan vesi. Me hakattiin sitä kovaa maata veden alla, ja nostettiin sitä kuravettä ulos reiästä. Kuraa oli noin reisiin asti, tukassa, naamassa.. joka paikassa. Hankalien olosuhteiden ja turhan työn tekemisen vuoksi olimme myöhässä tavoitteesta, joka oli tehdä perustukset ekan päivän aikana, ja sunnuntaina tehtiin töitä sitten sitäkin enemmän. Kun perustukset viimein oli saatu kasaan, kaikki kropan lihakset alkoi olla jo aika tulessa, ja sitten loppu olikin paneelihommia. Talo rakennettiin kuudesta eri paneelista (2 ikkunaa, 1 ovipaneeli). Ja totta kai nekin meni eka väärin päin, vaikka oli johtajalle soitettu ja ikkuna-asiat ihmetelty moneen kertaan.. eli me työnnettiin tämä puolikas talo ympäri vielä siinä lattiapaneelien päällä. Pieni ihme oli, että me saatiin kuin saatiinkin kämppä valmiiksi, lukkoineen päivineen.

Tää kaivaminen oli kyllä raskainta

Tolpat maassa, lattian aluslautoja 

Kolme paneeliseinää

Eniten harmitti kuulla mun kämppiksen kokemuksia. Niillä ei ollut mitään ongelmia rakentamisvaiheissa, ja niiden perhe oli ollut ihan mieletön. Pari nuorta aikuista ja kolme lasta, jotka olivat rikkoneet oman hökkelönsä edellisenä päivänä, koska olivat niin innoissaan ja kiitollisia tästä uudesta talosta. Ne olivat kertoneet elämästään pitkään, kundi oli joku vanha huumeiden käyttäjä mutta nyt kuivilla, ja talo tuli niille todella tarpeeseen. Mies oli työskennellyt taukoamatta TETO:n tyyppien kanssa ja ne olivat aamulla olleet jo odottamassa rakentajia. Tuli aika erilaiset fiilikset tän kertomuksen jälkeen, kun oli jotain, mihin verrata omiaan. Ja nyt kun tarkemmin miettii: siinä talossa, mikä me rakennettiin, ei ole vessaa, suihkua eikä sähköjä. Se on niin korkealla maanpinnasta ja ilman portaita, että se poika tuskin koskaan pääsee sinne edes sisälle. Tuleekohan mun perhe ikinä asumaan koko talossa?

Meidän ryhmä ja perheen nainen

Katto tulossa

Joka tapauksessa tää viikonloppu ei mennyt hukkaan. Mä asuin viikonlopun favelassa, juttelin niiden kanssa, näin millasta siellä on. Musta myös tuntuu, että tän kokemuksen jälkeen mä ihan oikeesti ehkä osaan rakentaa talon. Siihen tarvitaan vaan vähintään 5 tyyppiä, työkalu jolla kaivaa reiät maahan, pari metallista keppiä, saha, vasaroita, mittoja ja läpinäkyvä pitkä putki. Oli kiva myös huomata, että mullakin pysyy vielä saha ja vasara kädessä. Ja ruuvimeisseli. En vaihtaisi tästä kokemuksesta hetkeäkään pois, vaikka luulen, etten ikinä oo ollut fyysisesti ja henkisesti niin loppu, kuin tämän jälkeen.

Ryhmäkuva 2

Melkeen valmis