Pienen pienet rähmäiset silmät

Tänä aamuna oli Alekseilla ja Dollylla jo pikkiriikkisen silmät raollaan! Miltähän se tuntuu kun on jo viikon ollut "olemassa" ja nyt vasta alkaa nähdä itsensä ja muut? Miettiiköhän ne että "ai mä olinkin tän värinen ja äiti onkin ihan musta. miksiköhän meillä on tällaiset hännät? Ja onpa minulla hieno valkoinen hännänpää!". Laitoinpa vähän ripsiväriä, että olisin oikeen nättinä nyt kissanpentuja varten tällaisena juhlapäivänä, onhan se kiva että maailma on mahdollisimman miellyttävän näköinen. Toiovttavasti kelpasi.

 

No, nyt ehkä vähän juksasin. Olin perjantai-illalla menossa konserttiin ja siksi vähän tavallista hienompana, vaikka kaipa sitä voisi vaan pentujenkin vuoksi olla nättinä, heh. 

 

Parrasvaloihin vaavit eivät sitten enää päästäkään, jotteivät pienen pienet rähmivät silmät vahingoitu salamavalosta kehittyessään.Tämän postauksen kuvat otettu perjantailta ja ovat siksi vielä niin tarkkoja. Seuraavalla kerralla onkin odotettavissa siis epätarkkoja, tärähtäneitä ja sumeita kuvia meidän kaikkien iloksi. Jalustakaan ei tätä hommaa pelasta, nimittäin vaikka nuo pikku räppänät näyttävät vielä aika avuttomilta, ne halutessaan liikkuvat kyllä niin nopeasti ettei Canon-parkani pysy ollenkaan perässä.

Jos jotain voisi toivoa, niin valoisampaa talvea Suomelle ja lyhyempiä työpäiviä niin, että ehtisin kuvata pienet vielä päivänvalossa. Ja jos se ei ole liikaa pyydetty, niin mieluiten auringonpaistetta ja -5 celsiusta olisi oikein rapsakka kuvauskeli! Jos säämies on kuulolla niin tämä olisi Monnillekin kiva yllätys, saattaisipa poika päästä taas lenkille. Otetaan vastaan myös digitaalisia järjestelmäkameroita, niitähän on aina kaikilla ylimääräisinä nurkissa vai..

 

 

Monnilla on noissa vaaleanpunaisissa varvasanturoissa ihanat ihan symmetrisen pyöreät ja samankokoiset mustat pallot, se on mielestäni ollut ihan mieletön sattuma kun yleensä tuo pigmentti on ihan sattumanvaraista ja epäsymmetristä, vähän niinkuin turkin kuvio tai ihmisten luomet. Näillä pikkukissoilla ei nyt ainakana vielä näy varpaissa yhtä hienoa symmetriaa kuin Monnilla:

Iskän (vaan ei näiden iskän) karvaiset varpaat ja mustat pallot. Ihanat nakit! Mutta yritäpä ottaa tuosta karvapehkosta kuvia.

 

  

Tämä Dolly tässä yllä saa lempinimekseen Rosamunda, koska muistuttaa vähän perunaa ja miukuu niin paljon. Rosamunda on mielestäni aika hienostunut diivanimi!

Pojan lempinimiehdotuksia otetaan vastaan! Erkki on jo edellisessä pentueessa, harkinnassa on Börje. Varenkaa kutsun Ritvaksi, koska Ritva on hyvä nimi ja ajankohtainen Salkkareissa. Ja sen hienompaa tv-sarjaa ei olekaan kuin Salatut Elämät.

1. viikko

Nyt näitä yksiviikkoiskuvia. Google Analytics kertoo että täällä kävijämäärät lähentelee kolmeakymmentä päivittäin, vaikka linkkejä ei löydy netistä montaakaan, olen positiivisesti yllättynyt blogin saamasta suosiosta!  Mun seuraamassa Pikkusiskon blogissa arvottiin juuri palkinnoksi blogin aiheen mukaisia käsityöjuttuja lukijoille, mä en kuitenkaan taida pikkukissa-arpajaisia järjestää vaikka täällä porukkaa käykin, heh.

Jos joku pennuista kiinnostaa, kannataa ottaa lähiaikoina yhteyttä minuun tai Jasminiin ellet sitä ole jo tehnyt, yhteystiedot löytyvät profiilista. 

Alla yksiviikkoiskuvat!

 

  

  

  

 

Deimos Kitty Štšerbatskaja 217g

 

  

 

Deimos Varenka Andrejevna 228g

 

  

  

  

 

Deimos Dolly Oblanskaja 215g & Monni avustaa

 

 

 

  

 

Deimos Aleksei Vronsky 237g & Monni imettää 

Mustan kissan paksut posket

 

Monnikin haluaisi vaa'alle muttei mahdu :(

Nimet päätetty ja sivut päivitetty

Jasmin ottaa käyttöön kirjateeman tulevissa pentueissaan ja ensimmäiseksi pääsee tämä Hildan pentue A:lla, ja kirja on Anna Karenina.

Nimet ovat seuraavat:

1. Deimos Kitty Štšerbatskaja

2. Deimos Varenka Andrejevna

3. Deimos Dolly Oblanskaja

4. Deimos Aleksei Vronsky

Sivut ovat nyt päivtetty (kiitos Jasmin!) ja Hildan linkki on jälleen toiminnassa. Etusivulla lisätty kuva ja pentusivulle loput tiedot. Kuvioiden varmistuttua päivitykset, kuten kuvat, tulevat pääasiassa vain tänne blogiin.

Hildanauskiksen nimipäivä ja parempi mieli

Täällä alkaa tunnelma rauhoittua. Pentulaatikko kelpaa jälleen ja on nyt siirretty uuteen paikkaan olohuoneeseen, sekä peitelty paksulla viltillä ja kolmella pyyhkeellä.  Hirnari on saanut nyt viimeiset kaksi päivää meiliruokaansa seitiä sekä pelkkiä muroja ja vettä, jotta rauhallisen mielen lisäksi vatsakin olisi rauhallinen ja lakkaisi kuplimasta. Myös tämä näyttää tepsineen ja nimipäivän ohella voidaan juhlia myös ilmavaivatonta emoa. Extrana olen holehtinut vitamiineista Gimpetin vitamiinitahnalla ja keitellyt Hildalle vähän maidonvastiketta myös. Sekin on tehnyt hyvin kauppansa! Kaveriksi pesään on päässyt myös kissanminttuhiiri ja kaikkien näiden vaikutusten myötä prinsessa Hilda on hyväntuulisemman oloinen (ihmekös tuo). Äiti kyllä ansaitsee ihan kaiken tämän huomion, niin hyvä emo hän on ollut. Jasminin ostama, mikrossa lämmitettävä ja kokonaiset 12 tuntia lämpimänä pysyvä tyynypallo on osoittautunut myös erittäin käyttökelposeksi, kiitos vaan siitä.

Pesä on nyt varsinainen pimeä ja kuuma teltta, tilava kuitenkin ja mielestäni aika kotoisan näköinen. Voisinpa itsekin tuollaisessa laatikossa nukkua, jos mahtuisin..

Pikkukissat voivat hyvin ja painot ovat nousseet huimasti, melkein 20 grammaa vuorokaudessa. Johtoon kirii selvästi tyttö nro 2 ja Mr. Aleksei Vronski. Hildan turkki on nyt ihan muutamassa päivässä silminnähtävästi kulahtanut, niinkuin emokissan turkin vähän niinkuin valitettavasti kuuluukin. Ikävää silti, se kun oli ihan kiiltävä vielä viikko sitten. Hildan on mielellään myös käväissyt parvekkeella viilentymässä, olen antanut sen mennä. Kyse on kuitenkin vain alle minuutin pyörähdyksestä enkä usko sen muuta kuin vahvistavan kissan, ja samalla emonmaidon kautta pentujen vahvistuskykyä.

 

Tänään otettu Kuva tytöistä, edessä nro 3, keskellä nro 2. ja  takana 1.

Enempää en Hildaa enkä itseäni viitsi kameralla vaivata. Torstaina sitten ne yksiviikkoiskuvat.

Monni on ollut myös hyvänä kaverina ja käy muutaman kerran päivässä laatikossa pentuja tuijottamassa. Tuntuu että se ei malttaisi odottaa, ennekuin saa niistä leikkitovereita. Monni on muutenkin ollut maailman hyväntuulisin poikakissa viime aikoina ja tuntuu olevan aina tyytyväinen. Hildaakin se yritti tänään vähän juoksuttaa ja melkein onnistuikin. Varsinaiset kuuden kissan juoksuhulinat meillä alkaa varmaan vasta kuukauden kuluttua.

Huomenna aion ruokkia pikkukissat nopeasti töiden jälkeen ja jättää ne sen jälkeen Aleksin vastuulle illaksi, olemme Jasminin kanssa menossa (vähän niinkuin työasioiden puitteissa) Meilahden taidemuseon uuden Helsinki School-näyttelyn avajaisiin. Odotukset on aika korkealla, luvassa pitäisi olla valokuva- ja videotaiteen parhaimmistoa!

Anna Karenina -pentue 2vrk

Viralliset kuvat 2vrk

Kuviot on vielä vähän auki, todennäköisesti ainakin yksi tytöistä on kuviollinen ja mustavalkea (poika) kuvioton. 

 

  

  

 

1. Kilpikonnavalkea tyttö. Ei vielä nimetty, vaihtoehdot on. Tämä on se mustasilmäinen kaveri, syntymäpaino 103g, tänä aamuna paino 132g. Kova kiljumaan!

 

  

 

 

2. Kilpikonnavalkea tyttö, Kitty tai Katerina Štšerbatskaja mutta nimi onkin liian pitkä, vielä mietinnässä siis. Musta profiili ja ihana valkoinen laikku toisessa silmäluomessa!

Syntymäpaino 100g, tänä aamuna 145g. Rauhallisempi vauva, toistaiseksi

 

  

3. Kilpikonnavalkea tyttö, tätäkään ei vielä nimetty mutta vaihtoehdot on jo. Vaalein naamasta. 

Syntymäpaino 100g, tänä aamuna 134g. Tämäkin osaa kyllä kiljua, jos on nälkä tai kylmä!

 

  

4. Mustavalkea, todennäköisesti poika. Aleksei Vronski. Syntymäpaino 97g, tänä aamuna 130g. Seilaa jatkuvasti pentulaatiikoa ympäri ja tissin sijaan on välillä Hildan pään päällä, välillä kaulurissa, välillä hännän alla.. tyypillinen poika siis.

 

3. & 4. nätisti yhdessä

 

Monni vähän kummissaan, miten päin tässä olisi? Penturuoat kyllä maistuisi

Muita kuulumisia: Polvien mustelmat ei varmaan ihan heti pääsekään parantumaan. Hilda on valitettavasti ryhtynyt jälleen muuttopuuhiin. Kuten viime vuonnakin, se ilmeisesti kokee tuon pesälaatikon turvattomaksi. Märy kun nukkuu normaalisti tosi pahoissa paikoissa, kuten sukkalaatikkojen takana vaatekaapissa tai sängyn alla ahtaissa koloissa.Näihin paikkoihin hän mieluusti nuo pikkukissatkin veisi. Ei Hilda luonteeltaan kyllä mikään arka tai pelokas ole, lähinnä itsepäinen ja huomionhakuinen, haluaa vaan varmaankin nukkua rauhassa. Ei se Monnikaan stressaa, päin vastoin, Hilda varmaan toivoisi että Monnikin nukkuisi pentujen kanssa pesässä ja mieluiten vielä imettäisikin niitä.

Tämä nyt tietysti hankaloittaa tilannetta, suunnitelmana on olla mahdollisimman vähän pois kotoa, ja laittaa Hilda "turvallisimpaan" huoneeseen ovien taakse pentujen kanssa niin, ettei se toiovttavasti keksi mitään pahempaa piilopaikkaa niille. Nyt on pesän katto kuitenkin paikoillaan ja pennut pahvilaatikossa vielä pienemmässä karvaisessa pallon muotoisessa kissanpesässä, jonne Hildakin juuri ja juuri mahtuu - se nyt ainakin vähän voi rauhoittaa tyttöä.

En kyllä ihan älyä nyt tuota Hildan logiikkaa, kun se lähtee muuttamaan pentua silloin, kun on muutenkin hiljaista ja rauhallista (aamu kuudelta esimerkiksi) ja vie tälllöin yhden pennun johonkin parhaaksi katsomaansa koloon. Sitten se jää sen yhden pennun kanssa sinne, ja jättää muut pesään? Huolestuttaa myös että Hilda töissä ollessani taas vie yhden pennun pois pesästä, havahtuu jossain vaiheessa muiden kiljuntaan ja unohtaa sen yksinäisen pennun jonnekin. Täytyy nyt vaan yrittää tukkia kaikki paikat vielä paremmin ja vaikka naulata koko vaatekaappi kiinni.  Ne on kyllä olleet tukittuna jo pari viikkoa sitten, ja Hilda onkin totutellut jo nukkumaan näkösällä, mutta pentujen kanssa ei sitten huvitakaan enää. Kurja juttu, täytyy toivoa että se nyt vaan rauhoittuu.Onneksi näitä pennunsiirtokeikkoja ei ole vasta kuin kolme, toivottavasti ei enempää tulekaan.