2 päivää etuajassa

Keskiviikkona illalla alkoi taas jo tutuksi tullut märyäminen. Ajattelin että Hilda naukuu huomiota taas, niinkuin se usein työpäivien jälkeen tekee. Olin kuitenkin ajatellut mennä aikaisin nukkumaan, enkä jaksanut reagoida enempää kuin juttelemalla Hildalle takaisin ja mutisemalla, että menisit nyt sinäkin nukkumaan. Ummistin silmäni puoleksi tunniksi, jonka jälkeen heräsin märinään taas, ja passitin Aleksin sohvalle nukkumaan jotta hänen ei tarvitsisi turhaan valvoa. Hildan eristin varmuuden vuoksi itseni, pentulaatikon, ruokien ja hiekkiksen kanssa makkarin puolelle. Ja siltä se vaan alkoi näyttää, että neiti aikoo nyt sitten synnyttää muutaman päivän etuajassa.

Puolenyön jälkeen päätin soittaa Jasminille, joka oli vielä työmatkalla ulkomailla, että ne pennut aikovat syntyä kyllä nyt. Ja me kun olimme niin tarkkaan laskeneet kalenteria ja suunnitelleet lomapäiviä valmiiksi, jotta olisimme yhdessä Hildan kätilönä synnytyksessä. Laskeskelin että todennäköisin synnytysaika on pe-la välillä, eli mitään kiirettä ei vielä pitänyt olla. ONNEKSI olin kuitenkin hankkinut kaiken valmiiksi ja kissojen kotiapteekkini on muutenkin varsin kattava. Viime vuonna oltiin myös Jasminin kanssa Hildan kaverina eli ensimmäinen kertani tämä ei myöskään ollut, onni sekin. En siis ollut kovinkaan huolestunut ja uskoin, että pärjäämme kyllä kahdestaankin, kunhan pennut tulevat edes suurinpiirtein oikein päin ja Hilda jaksaa.

Koko yö siinä meni. Ja kyllä me oltiin väsyneitä.. Hilda oli urhea loppuun asti ja selviytyi synnytyksestä hyvin. Pennut olivat terveitä ja tyytyväisiä kaikki, painot olivat myös hyvät, 97-103 gramman välillä. 4 niitä tuli. Kolme niistä olivat niitä oikein toivottuja kilpparityttöjä valkoisella, eli näissä on mustaa, punaista ja valkeaa. Sinikilppareita ei tullut. Viimeisin vauva oli vaihtelun vuoksi mustavalkoinen, todennäköisesti sukupuoleltaan poika. Kuvioista ja muista myöhemmin.

 

Aamulla soitin silmät ristissä töihin, että joudunkin valitettavasti vaihtamaan perjantaiksi sovitun lomapäivän torstaiksi. Tämä onneksi oli ok. Aamupäivä meni siinä Hildan kanssa pentulaatikon edessä polvillaan, Hilda hätääntyi heti jos lähdin edes vessaan eli katsoin parhaaksi päivystää siinä. 

 

Vähän pelotti, että onko siellä mahassa vielä viideskin pentu. Vasemmalla lonkan yläpuolella välillä aina tuntui sellainen pennun kokoinen kova pallo, joka sitten hetken tunnusteltuani aina upposi mahaan ja katosi jonnekin. Ajattelin olevani ehkä väsymyksestä sairas ja vainoharhainen, tulin siihen tulokseen että parempi antaa Hildankin nyt levätä pentujen kanssa eikä lähteä ainakana lääkäriin hukkareissulle. Nukuin sitten parin tunnin päiväunet, jonka jälkeen tulin siihen tulokseen, että mitä todennäköisemmin olin väsyneenä tunnustellut Hildan virtsarakkoa. :D

Pentueesta vaikeinta oli tämä mustavalkea kaveri opettaa tissille, mutta sepä onkin varmaan poika, mikä selittäisi asian. ;)

Näistä tytöistä kaikilla on tosi hienot kuviot päässä. Tällä ylläolevalla on vasen silmänympärys musta, toisella tytöllä taas on musta profiili ja vähän valkeaa toisessa silmäluomessa, kolmannella on kaikista vaalein väritys naamassa. Ja yhdellä on ihan pieni valkoinen hännänpää.. Näisä kuvia myöhemmin.

 

Näissä kaikissa kuvissa pennut ovat siis 0-1 vrk vanhoja. Kaikkien painot ovat myös oikein hienosti jo nousseet ja Hilda syö hyvin. 

Maailman pienin kieli! Tämän nimeksi tulee Mr. Aleksei Kirillovitš Vronski.

  

Ollaan me tyytyväisiä. Ja ennen kaikkea iloisia ja kiitollisia siitä, että kaikki pennut ja emo ovat terveitä ja voivat hyvin.