Hildanauskiksen nimipäivä ja parempi mieli

Täällä alkaa tunnelma rauhoittua. Pentulaatikko kelpaa jälleen ja on nyt siirretty uuteen paikkaan olohuoneeseen, sekä peitelty paksulla viltillä ja kolmella pyyhkeellä.  Hirnari on saanut nyt viimeiset kaksi päivää meiliruokaansa seitiä sekä pelkkiä muroja ja vettä, jotta rauhallisen mielen lisäksi vatsakin olisi rauhallinen ja lakkaisi kuplimasta. Myös tämä näyttää tepsineen ja nimipäivän ohella voidaan juhlia myös ilmavaivatonta emoa. Extrana olen holehtinut vitamiineista Gimpetin vitamiinitahnalla ja keitellyt Hildalle vähän maidonvastiketta myös. Sekin on tehnyt hyvin kauppansa! Kaveriksi pesään on päässyt myös kissanminttuhiiri ja kaikkien näiden vaikutusten myötä prinsessa Hilda on hyväntuulisemman oloinen (ihmekös tuo). Äiti kyllä ansaitsee ihan kaiken tämän huomion, niin hyvä emo hän on ollut. Jasminin ostama, mikrossa lämmitettävä ja kokonaiset 12 tuntia lämpimänä pysyvä tyynypallo on osoittautunut myös erittäin käyttökelposeksi, kiitos vaan siitä.

Pesä on nyt varsinainen pimeä ja kuuma teltta, tilava kuitenkin ja mielestäni aika kotoisan näköinen. Voisinpa itsekin tuollaisessa laatikossa nukkua, jos mahtuisin..

Pikkukissat voivat hyvin ja painot ovat nousseet huimasti, melkein 20 grammaa vuorokaudessa. Johtoon kirii selvästi tyttö nro 2 ja Mr. Aleksei Vronski. Hildan turkki on nyt ihan muutamassa päivässä silminnähtävästi kulahtanut, niinkuin emokissan turkin vähän niinkuin valitettavasti kuuluukin. Ikävää silti, se kun oli ihan kiiltävä vielä viikko sitten. Hildan on mielellään myös käväissyt parvekkeella viilentymässä, olen antanut sen mennä. Kyse on kuitenkin vain alle minuutin pyörähdyksestä enkä usko sen muuta kuin vahvistavan kissan, ja samalla emonmaidon kautta pentujen vahvistuskykyä.

 

Tänään otettu Kuva tytöistä, edessä nro 3, keskellä nro 2. ja  takana 1.

Enempää en Hildaa enkä itseäni viitsi kameralla vaivata. Torstaina sitten ne yksiviikkoiskuvat.

Monni on ollut myös hyvänä kaverina ja käy muutaman kerran päivässä laatikossa pentuja tuijottamassa. Tuntuu että se ei malttaisi odottaa, ennekuin saa niistä leikkitovereita. Monni on muutenkin ollut maailman hyväntuulisin poikakissa viime aikoina ja tuntuu olevan aina tyytyväinen. Hildaakin se yritti tänään vähän juoksuttaa ja melkein onnistuikin. Varsinaiset kuuden kissan juoksuhulinat meillä alkaa varmaan vasta kuukauden kuluttua.

Huomenna aion ruokkia pikkukissat nopeasti töiden jälkeen ja jättää ne sen jälkeen Aleksin vastuulle illaksi, olemme Jasminin kanssa menossa (vähän niinkuin työasioiden puitteissa) Meilahden taidemuseon uuden Helsinki School-näyttelyn avajaisiin. Odotukset on aika korkealla, luvassa pitäisi olla valokuva- ja videotaiteen parhaimmistoa!