Mamma on nyt saatu turvallisesti takaisin Suomeen, ja arki alkoi jälleen. Tatamilla ekaa kertaa kipeytynyt korvakin (!) ehti levätä Riossa, ja tänä aamuna lähdin 10 päivän tauon jälkeen jumpalle.
Vaan kyllä oli lähteminen taas vaikeaa.. Olin ajatellut mennä jo eilen, mutta oivalsin, että kannattaa nauttia vapaasta illasta YKSIN koko talossa, koska toista tilaisuutta tuskin tulee. Italilalaiset ovat Riossa, Katay on Columbiassa ja Jair on Surucabassa. Tuntui itse asiassa ekaa kertaa "lomalta", kun sai koko päivän olla ihan yksin.
Mutta tulipa taas treenien jälkeen hyvä fiilis. Lämmöiksi oli muun muassa kaikenlaisia kauluksesta repimisiä ja hyppelyitä, onneksi ei tänään ollut sitä normaalia aamukasin showta, johon kuuluu normilämpöjen lisäksi ziljoona mahaa, punnerrusta, katkarapua ja aitahyppyjä.
Tekniikkana tehtiin alasvientejä (taas), joissa olen edelleen tosi huono. Tällä kertaa otettiin kaveria saman puolen kauluksesta, ristikkäinen jalka astuu kaverin eteen, jäännetään takapuoli kaveriin ja omalla toisellä kädellä kaverin käden alta kiinni. Sitten laskeudutaan polville ja siitä kaveri yli. Mulla ei tuosta polvilleen laskeutumisesta tahtonut tulla mitään. Tuota treenattiin myös ottamalla pelkästä kaverin kyynerpäästä kiinni. Samalla alulla hyökättiin myös toiseen jalkaan niin, että astutaan vähän sivuun ja oma toinen polvi laskeutuu mattoon kaverin jalan viereen, ja underhookki reidestä.
Sparri sitten menikin paremmin, sain antaa kyytiä yhdelle tytölle ja tein tuottavuutta sinivöiseen Andersoniin, jolla on sikamakee Koralin puku: harmahtavat housut ja valkoinen takki, jossa harmaat liepeet. Aloin himoita toista uutta pukua..
Aamutreeneistä jäi (taas) sellainen fiilis käteen, että nyt pitäisi oikeesti ottaa se sininen vyö kiikariin. Aika alkaa olla kohdillaan näin parin vuoden treenin jälkeen. Voisi tätä beer bellyäkin vähän kaventaa, se vaan tuntuu täällä vähän hankalalta kun caipirinhoissa on puolet muksiat sokeria ja kaikki juo kaljaa; viiniä ei saa mistään. Mun hiilaritonta ruokavalioa on ollut vielä tavallistakin hankalampi ylläpitää, kun kaikki lanchonetet tursuaa lähinnä erilaisia leipiä tai voitaikinasta tehtyjä piiraita, ja aina kun tilaa normaaliannoksen, niin mukana tulee yleensä ranskalaisia JA riisiä. Hämmästyttää, miten paikalliset pysyy niin timmissä kondiksessa (muttei ne kaikki olekaan).
Suunnittelin, että jos vaan pystyn, niin kävisin treeneissä maanantai-iltaisin, tiistaiaamuisin, keskiviikkona aamu ja ilta, ja torstaina iltaisin. Tässä olisi 5 kertaa viikossa. Ja jos vielä pystyis, niin perjantaisin vois käydä puntilla, ettei olis menny ihan hukkaan talven painonnostot. Jotenkin tuntuu, että tuo pe-su treenitauko salilla hankaloittaa omaa aikataulua, kun ei voi viikonloppuna jumpata, vaikka haluaisi.
Vaan kyllä oli lähteminen taas vaikeaa.. Olin ajatellut mennä jo eilen, mutta oivalsin, että kannattaa nauttia vapaasta illasta YKSIN koko talossa, koska toista tilaisuutta tuskin tulee. Italilalaiset ovat Riossa, Katay on Columbiassa ja Jair on Surucabassa. Tuntui itse asiassa ekaa kertaa "lomalta", kun sai koko päivän olla ihan yksin.
Mutta tulipa taas treenien jälkeen hyvä fiilis. Lämmöiksi oli muun muassa kaikenlaisia kauluksesta repimisiä ja hyppelyitä, onneksi ei tänään ollut sitä normaalia aamukasin showta, johon kuuluu normilämpöjen lisäksi ziljoona mahaa, punnerrusta, katkarapua ja aitahyppyjä.
Tekniikkana tehtiin alasvientejä (taas), joissa olen edelleen tosi huono. Tällä kertaa otettiin kaveria saman puolen kauluksesta, ristikkäinen jalka astuu kaverin eteen, jäännetään takapuoli kaveriin ja omalla toisellä kädellä kaverin käden alta kiinni. Sitten laskeudutaan polville ja siitä kaveri yli. Mulla ei tuosta polvilleen laskeutumisesta tahtonut tulla mitään. Tuota treenattiin myös ottamalla pelkästä kaverin kyynerpäästä kiinni. Samalla alulla hyökättiin myös toiseen jalkaan niin, että astutaan vähän sivuun ja oma toinen polvi laskeutuu mattoon kaverin jalan viereen, ja underhookki reidestä.
Sparri sitten menikin paremmin, sain antaa kyytiä yhdelle tytölle ja tein tuottavuutta sinivöiseen Andersoniin, jolla on sikamakee Koralin puku: harmahtavat housut ja valkoinen takki, jossa harmaat liepeet. Aloin himoita toista uutta pukua..
Aamutreeneistä jäi (taas) sellainen fiilis käteen, että nyt pitäisi oikeesti ottaa se sininen vyö kiikariin. Aika alkaa olla kohdillaan näin parin vuoden treenin jälkeen. Voisi tätä beer bellyäkin vähän kaventaa, se vaan tuntuu täällä vähän hankalalta kun caipirinhoissa on puolet muksiat sokeria ja kaikki juo kaljaa; viiniä ei saa mistään. Mun hiilaritonta ruokavalioa on ollut vielä tavallistakin hankalampi ylläpitää, kun kaikki lanchonetet tursuaa lähinnä erilaisia leipiä tai voitaikinasta tehtyjä piiraita, ja aina kun tilaa normaaliannoksen, niin mukana tulee yleensä ranskalaisia JA riisiä. Hämmästyttää, miten paikalliset pysyy niin timmissä kondiksessa (muttei ne kaikki olekaan).
Suunnittelin, että jos vaan pystyn, niin kävisin treeneissä maanantai-iltaisin, tiistaiaamuisin, keskiviikkona aamu ja ilta, ja torstaina iltaisin. Tässä olisi 5 kertaa viikossa. Ja jos vielä pystyis, niin perjantaisin vois käydä puntilla, ettei olis menny ihan hukkaan talven painonnostot. Jotenkin tuntuu, että tuo pe-su treenitauko salilla hankaloittaa omaa aikataulua, kun ei voi viikonloppuna jumpata, vaikka haluaisi.
 |
| Vika kuva Riosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti