Almôndega no Brasil: Kaksi favelaa Riossa

Keskiviikkona lähdettiin favela tourille. Kierroksella käytiin ensin Rion isoimmassa favelassa Rochassa, jossa asukkaita on kirjoilla noin 100 000. Todellinen lukema on kuitenkin kuulemma lähempänä 300 000:ta.
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei olot favelassa välttämättä olekaan niin kurjat. Monet ovat muuttaneet kaupunkiin työn perässä 70-80-luvulla, ja rakentaneet itse talonsa kaupungin kukkuloille, joiden maata ei lähtökohtaisesti omista kukaan.

Favela Rocha

Katukuvaa

Katukuvaa 2

Alas on pitkä matka

Tontti on verottomasti sen, kenen talo siinä seisoo, ainakin kymmenen vuotta rakentamisen jälkeen. Sähköstäkään harva maksaa, koska paikalliset osaavat jakaa sähköjohdot niin, että yhden talon sijaan sähkö kulkeekin 50 taloon. Papereita tai osoitteita taloista ei ole, mutta niitä vuokrataan ja myydään. Osoitteetta asuvat laittavat osoitteekseen esimerkiksi naapurikirkon avatakseen pankkitilin.
Yli puolet favelassa asuvista käyvät myös töissä, ja työn perässä sukulaisetkin ovat muuttaneet maalta kaupunkiin, jolloin rakennettuun taloon on vaan rakennettu kerros lisää uudelle perheelle. Maksimi kerrosmäärä on lain mukaan kuusi, ja minimipalkka on vajaa 700RS/kk (noin 300-350e).

Sähköjohtoja

Avainpuoti

Liikkuminen kukkuloilla on aika haastavaa ja vajaa 50% on kuljettavissa moottoripyörillä, vajaa 40% vain kävellen ja murto-osa (alle 10%) autolla. Siinä on kauppakassillekin kantamista.. Tämä iso favela sisälsi myös "ostoskadun", jolla oli pankki, ruokakauppoja, baareja, ravintoloita ja vaatekauppoja.


Moto taxi

Paikallinen kauppa

Faveloiden turvallisuus on parantunut huomattavasti, kun poliisit ottivat alueet "haltuun". Työ aloitettiin neljä vuotta sitten, ja jatkuu yhä. Favela otetaan kontrolliin keräämällä kaikki poliisit (military police, federal police, local police..) yhteen, ja tekemällä "rynnäkkö" favelaan. Kaikki talot tutkitaan ja ne, joilta löytyy aseita tai huumeita, pidetetään. Useat ulkopuoliset ovat saaneet surmansa näissä väliintuloissa ja siksi poliisi varoittaa nykyään ennen tätä massahyökkäystään. Varoituksen johdosta favelan pomot, jotka ovat kontrolloineet kaikkea (ihmisiä, rahaa, tavaraa, taloja..), ovat siirtyneet muualle (Sao Pauloon). Nykyään näitä haltuunotettuja faveloita on alettu kutsua yhteisöiksi, ja valtio on kustantanut esimerkiksi tuolle kyseiselle favelalle oman urheilukeskuksen, sairaalan ja koulun.

Yksityishenkilön rakennuttama koulu "Parati"

Lapset opettelevat käyttämään tietokonetta koulussa

Näytti aika samalta, kuin meidän eskari..

Kirjoja, monia vain 1kpl

Tuotto olisi mennyt 20% favelan hyväksi.. mihin se loppu menee?

Rochan jälkeen ajettin vielä noin 3000 ihmisen "järjestäytyneeseen" favelaan Canoakseen. Siellä asukkaat maksavat pientä veroa, ja kaikilla on osoite. Kaikista mielettömintä oli, että favela avautui seuraavan kadun oikealle puolelle kapeasta väliköstä (kuva alla). Mistään ei kadulla voisi päätellä, miten valtava yhteisö tuon maiseman takana on.

Sori huono kuva kiireessä, mutta tältä kadulta sinne mentiin portaat alas

Tästä lähti kapeat portaat alas "yhteisöön"

Ilmoitustaulu

Tämä oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ihmiset asuvat toinen toisissaan kiinni, siellä täällä on pieni baari tai ravintola.. kaikki on niin tiiviisti kiinni (katot, puut) että ei tiedä, onko maan alla vai päällä; välillä näkyi pala taivasta välistä.Tiet ovat todella kapeita, 1-2 henkeä voi kävellä rinnakkain, ja portaita oli paljon. Monilla oli ovi tai ikkuna auki, ja kyllä ne ihan asunnoilta näyttivät; telkkaria, sohvaa, keittiötä aina pilkahti jostakin raosta.

Portaita

"Katu" ja mamman selkä

Sähköjohtoja

Sejam bem vindos! Igaram cerveja / Tervetuloa! Tuo olutta.

Oma mielikuva faveloista herätti kyllä häränpyllyä. Ihmiset näyttivät onnellisilta, naapurisopu vaikutti ainakin ulkopuolisen silmistä aika siistiltä ja tuo yhteisöllisyys jopa kadehdittavalta. Kyllä on pohjoismainen, rahan perässä kulkeva yhteiskunta joutunut kauas tästä ihmisyydestä ja yhteiselosta, joka tuolla tuntui vallitsevan.

Kuten joku tutkimuskin osoittaa, vaikka Eurooppa on rikas ja hyvin toimeentuleva, on vielä kehitysasteella olevassa Latinalaisessa Amerikassa ihmiset keskimäärin onnellisempia. Täällä ensin ei tule työ ja raha ja saavutukset tai koulu, vaan perhe ja koti ja oma hyvä olo. Milloin sitä viimeksi on viettänyt päiviä tekemällä sitä, mitä haluaa tehdä, eikä sitä, mitä pitää tehdä? Mikä on oikeasti tärkeää, ja kenelle? Tulee mieleen Ruotsissa hiljattain löytynyt, useita vuosia asunnossa maannut ruumis; tällaisessa naapurustossa ei ketään jätetä kuolemaan yksin.

Tuo reissu kyllä herätti paljon tunteita ja ajatuksia, oli heittämällä paras päivä Rion reissulla. Suosittelen ehdottomasti kaikille!