Huh huh, olo on kuin rekan alle (onnellisesti) jääneellä! Musta alkaa tuntua, että nää 18.30 treenit on sparritreenejä. Varsinkin nakupainit. Tällä viikolla ei kolmissa treeneissä olla tehty mitään mainitsemisen arvoista tekniikkaa, jotain perusjuttuja jotka lasken lämmöiksi (guardin avausta, kimuraa, sweeppejä).
Mutta oon todella päässyt nyt sparraan (viimein) mustavöiden kanssa ja sen on ihan törkeen siistiä! Ja opettavaista. Treenien vetäjä Robson tuntuu melkeen ottaneen mut silmätikukseen, enkä vois olla onnellisempi.
Jotkut akrobatiaa vaativat alkulämmöt mulla vähän ontuu. Täällä tehdään asioita aika samalla tavalla kuin silelä, mutta yksityiskohdat on erit, ja kielen kanssa on edelleen ongelmia niin joku joutuu välillä näyttämään kädestä pitäen. Mut ei se haittaa! Eilen tehtiin myös kasin treeneissä palomieskanto-otetta alkulämpöinä, itse katsoin vierestä suihkunraikkaana.
Täytyy todeta että joku täällä treenikulttuurissa vaan toimii. Vaikka treenit on aika samanlaisia, täällä se on vaan.. eri tavalla kivaa! Vaikka joka paikka alkaa olla aika levon tarpeessa taas, niin ei malttais silti odottaa et pääsee taas vääntämään. En osaa ainakaan vielä nimetä mitään yksittäistä tekijää tähän. Yksi erittäin epätodennäköinen mahdollisuus on tietenkin, että mä oon kehittynyt niin, että treenit on alkaneet tuntua mielekkäiltä (vähemmän turpasaunoilta).
Oon tässä pari päivää yrittänyt organisoida matkaa Pantanaliin, jonka sanotaan olevan vähän niinkuin pienempi versio Amazoneista. Lonely Planetin mukaan Pantanalissa on jopa isommat mahikset nähdä eläimiä ja esim. uida Caimanien kanssa! Mutta, koska päivämäärät, hinnat, lennot ja tourit ei osu yksiin, mä taidankin vaan keskittyä nyt jumppahommiin ja jättää sen seuraavaan reissuun. Muutama pienepi reissu tässä on suunnitteilla, jottei ihan kalpeana tarvis Suomeen palata.. Tänne on nimittäin vissiin nyt ihan oikeasti tullut talvi ja vettä sataa melkeen joka päivä, eipä oo enään uima-altaalle päässyt "tekemään läksyjä".
Mutta oon todella päässyt nyt sparraan (viimein) mustavöiden kanssa ja sen on ihan törkeen siistiä! Ja opettavaista. Treenien vetäjä Robson tuntuu melkeen ottaneen mut silmätikukseen, enkä vois olla onnellisempi.
Jotkut akrobatiaa vaativat alkulämmöt mulla vähän ontuu. Täällä tehdään asioita aika samalla tavalla kuin silelä, mutta yksityiskohdat on erit, ja kielen kanssa on edelleen ongelmia niin joku joutuu välillä näyttämään kädestä pitäen. Mut ei se haittaa! Eilen tehtiin myös kasin treeneissä palomieskanto-otetta alkulämpöinä, itse katsoin vierestä suihkunraikkaana.
Täytyy todeta että joku täällä treenikulttuurissa vaan toimii. Vaikka treenit on aika samanlaisia, täällä se on vaan.. eri tavalla kivaa! Vaikka joka paikka alkaa olla aika levon tarpeessa taas, niin ei malttais silti odottaa et pääsee taas vääntämään. En osaa ainakaan vielä nimetä mitään yksittäistä tekijää tähän. Yksi erittäin epätodennäköinen mahdollisuus on tietenkin, että mä oon kehittynyt niin, että treenit on alkaneet tuntua mielekkäiltä (vähemmän turpasaunoilta).
Oon tässä pari päivää yrittänyt organisoida matkaa Pantanaliin, jonka sanotaan olevan vähän niinkuin pienempi versio Amazoneista. Lonely Planetin mukaan Pantanalissa on jopa isommat mahikset nähdä eläimiä ja esim. uida Caimanien kanssa! Mutta, koska päivämäärät, hinnat, lennot ja tourit ei osu yksiin, mä taidankin vaan keskittyä nyt jumppahommiin ja jättää sen seuraavaan reissuun. Muutama pienepi reissu tässä on suunnitteilla, jottei ihan kalpeana tarvis Suomeen palata.. Tänne on nimittäin vissiin nyt ihan oikeasti tullut talvi ja vettä sataa melkeen joka päivä, eipä oo enään uima-altaalle päässyt "tekemään läksyjä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti