Vilma Flor

Huh huh, olipa aika mieletön tämä TETO:n järjestämä kokemus. Eventtihän on niin iso, ettei kaikkia mukaan haluavia voida edes ottaa. Mukana oli noin 500-700 tyyppiä, jotka jaettiin 5 eri favelaan, ja siellä noin 10 hengen ryhmiin. Yksi ryhmä valmistaa yhden puutalon (3x6m) viikonlopun aikana, ja taloja valmistettiin yhteensä 55.

Perjantain koululle saapuminen ja spiikki noin puoliltaöin

Zombie walk favelaan 05.30

Katunäkymää Vilma Florassa

Tämä perhe.. meidän kohde oli noin keski-ikäinen nainen,  joka asuu about parikymppisen vammaisen pojan kanssa. En tiedä missä perheen mies on enkä ymmärtänyt kaikkea, mitä se nainen elämästään kertoi: pointti oli kuitenkin, että nainen ei voi käydä töissä, koska poikaa ei voi jättää yksin. Perhe vastaanottaa jo Bolsa Familian rahallista tukea kuukausittain ja niillä oli jo koti. Se oli noin 30 neliötä, siinä oli pieni keittiö, olkkari ja vessa, missään huoneissa ei ollut ovia ulko-ovea lukuunottamatta ja koko hökkelö oli tehty tyyliin vanhoista vaatekaapin palasista ja vanereista. Lattiaa ei ollut, jotain pahveja vaan, ja niiden alla maa. Vessanönttö tökötti myös tässä maassa, mutta se veti vettä heittämällä ja niillä oli suihku ja astianpesukonekin, ja kaasuhella.

Työmaa

Ihmettelyä

Tyyppien takana näkyy naisen vanhan kodin takaseinö ja vasemmalla  "vesitorni"

Me nukuttiin koulussa omilla kamoilla. Mulla oli lainattu makuualusta eikä makuupussia lainkaan, ja huomasin kyllä, että vaikka kaikki vaatteet oli päällä, lakanan kanssa 10 asteessa nukkuminen ei ollut kovin siistiä. Herätys oli 4.30 ja työskentelyaika 06-18. TETO tarjosi aamupalaksi yhden (1) leivän ja yhden (1) hedelmäpalan, pikakahvia ja maitojauhetta. Tällä aamupalalla pärjättiin sitten noin kahteen taukoamatta, safkan valmisti tämä perhe, kenelle taloa rakennettiin. Vaikka sille oli kannettu kassillinen ruokatarpeita, meidän lounaat oli aika kurjia. En mä mitään luksusateriaa odottanut, mutta pelkkä riisi ja spagetti, ilman mitään proteiinipitoista, ei oo kovin hyvä palari 12 tunnin fyysisille työpäiville. Tarjolla oli pari makkaranpalaa ja vähän salaattia, jotka loppuivat heti alkuunsa, sekä pilaantuneita hedelmiä. Vatsahan meni tietenkin sekaisin, eka vatsatauti mullekin Brasiliassa, ja olipa tosi siistiä kyllä sunnuntaina pidätellä kymmenen tuntia siinä samalla duunia taukoamatta tehdessä.

1 tolppa kaivettu maahan! 

Mut teki vähän surulliseksi se, että tämä nainen, siitä huolimatta että se oli hakenut ja haastateltu tähän projektiin, ei vaikuttanut ihan hirveen kiitolliselta. Jos mua auttamaan tulisi koko viikonlopuksi 10 vapaahetoistyöntekijää, totta helvetissä tekisin kaikkeni niiden eteen. Mutta tää nainen nukkui aamuisin, kun me tultiin, ja me herätettiin se. Sitä sai useita kertoja aina kutsua katsomaan projektin etenemistä, kun tarvittiin mielipidettä. Ruoka oli aika järkyttävää, ja se tuli kyllä auttamaan meitä muutamaksi tunniksi työskentelyssä, mutta silti.. Olis ollut tosi kiva, jos se olisi voinut edes huolehtia siitä, että vessassa on vettä millä vetää pönttö. Sen poika taasen yritti sytyttää mut tuleen ekana päivänä, kun olin todella tupakan tarpeessa ja sytytin sitä kaasuhellalla, se yritti pukata mut siihen tulen päälle. Tokana päivänä se heitti mua lusikalla ja loppupäivän istui "vahtimassa" uuden talon rakennusta, kosketellen kaikkia ohimeneviä. Vähän ahdistava kokemus ja varsinkin, kun olis toivonut hippasen kiitollisuutta, niin sen sijaan tulee vaan lokaa niskaan. Nainen oli sentään ystävällinen ja silleen, onneksi.

Iltapala taas koululla: Spagettia lusikalla

Kengät oli tosiaan hyvässä kondiksessa

Yöllä loppuspiikki koululla

Mitä itse rakentamiseen tulee, se oli kyllä todella "brasilialaiseen tapaan". Kaikki teki duunia kuin hullut, ja vaikka millejä mitattiin noin tuhat ja yksi kertaa, ne kuopat, mihin tolpat tuli upottaa, tuntuivat aina olevan väärin. 15 2 metrin syvästä kuopasta 9 täytettiin ja kaivettiin uudelleen. Kaivuuta hankaloitti maaperä, pihalla oli siis kaivo, ja sen lisäksi että noin 10 sentin syvyydessä tuli vastaan jonkun vanha lattia, t-paitoja yms, niin noin metrin syvyydessä tuli vastaan vesi. Me hakattiin sitä kovaa maata veden alla, ja nostettiin sitä kuravettä ulos reiästä. Kuraa oli noin reisiin asti, tukassa, naamassa.. joka paikassa. Hankalien olosuhteiden ja turhan työn tekemisen vuoksi olimme myöhässä tavoitteesta, joka oli tehdä perustukset ekan päivän aikana, ja sunnuntaina tehtiin töitä sitten sitäkin enemmän. Kun perustukset viimein oli saatu kasaan, kaikki kropan lihakset alkoi olla jo aika tulessa, ja sitten loppu olikin paneelihommia. Talo rakennettiin kuudesta eri paneelista (2 ikkunaa, 1 ovipaneeli). Ja totta kai nekin meni eka väärin päin, vaikka oli johtajalle soitettu ja ikkuna-asiat ihmetelty moneen kertaan.. eli me työnnettiin tämä puolikas talo ympäri vielä siinä lattiapaneelien päällä. Pieni ihme oli, että me saatiin kuin saatiinkin kämppä valmiiksi, lukkoineen päivineen.

Tää kaivaminen oli kyllä raskainta

Tolpat maassa, lattian aluslautoja 

Kolme paneeliseinää

Eniten harmitti kuulla mun kämppiksen kokemuksia. Niillä ei ollut mitään ongelmia rakentamisvaiheissa, ja niiden perhe oli ollut ihan mieletön. Pari nuorta aikuista ja kolme lasta, jotka olivat rikkoneet oman hökkelönsä edellisenä päivänä, koska olivat niin innoissaan ja kiitollisia tästä uudesta talosta. Ne olivat kertoneet elämästään pitkään, kundi oli joku vanha huumeiden käyttäjä mutta nyt kuivilla, ja talo tuli niille todella tarpeeseen. Mies oli työskennellyt taukoamatta TETO:n tyyppien kanssa ja ne olivat aamulla olleet jo odottamassa rakentajia. Tuli aika erilaiset fiilikset tän kertomuksen jälkeen, kun oli jotain, mihin verrata omiaan. Ja nyt kun tarkemmin miettii: siinä talossa, mikä me rakennettiin, ei ole vessaa, suihkua eikä sähköjä. Se on niin korkealla maanpinnasta ja ilman portaita, että se poika tuskin koskaan pääsee sinne edes sisälle. Tuleekohan mun perhe ikinä asumaan koko talossa?

Meidän ryhmä ja perheen nainen

Katto tulossa

Joka tapauksessa tää viikonloppu ei mennyt hukkaan. Mä asuin viikonlopun favelassa, juttelin niiden kanssa, näin millasta siellä on. Musta myös tuntuu, että tän kokemuksen jälkeen mä ihan oikeesti ehkä osaan rakentaa talon. Siihen tarvitaan vaan vähintään 5 tyyppiä, työkalu jolla kaivaa reiät maahan, pari metallista keppiä, saha, vasaroita, mittoja ja läpinäkyvä pitkä putki. Oli kiva myös huomata, että mullakin pysyy vielä saha ja vasara kädessä. Ja ruuvimeisseli. En vaihtaisi tästä kokemuksesta hetkeäkään pois, vaikka luulen, etten ikinä oo ollut fyysisesti ja henkisesti niin loppu, kuin tämän jälkeen.

Ryhmäkuva 2

Melkeen valmis