CH Långängens Tuss & EC Deimos Chriscraft Sportsman

Odoteltiin juoksua Jasminin kanssa innolla, ja vihdoinhan se päivä sitten koitti. Matkustin Hirnarin kanssa pakkaskelillä Turkuun, lemmikkivaunussa oli ihan leppoisaa ja neitikin nukkui koko matkan. Perillä odotti kuitenkin yllätys nimeltä Leevi..

Hilda kysyy: "Miksi te minut tänne toitte? Joko lähdetään.."

Ja minä lähdin, Hilda jäi. Kahdestaan oli viikon näin hirmuisen ja pelottavan, punavalkoisen kollipojan kanssa:

 

No, kuten kuvastakin ehkä voi päätellä, kyseessä on tosi leppoisa, mutta leijonan kokoinen poika. 

Leevi on voimakasrakenteinen ja lupsakan näköinen, aina yhtä uneliaan näköinen kaveri. Tassut on valtavat ja niiden päissä tupsut, kuten asiaan kuuluu.Tällaisiin tunnelmiin siis jäätiin..

Viikon päästä vastassani oli kuitenkin kaksi oikein hyväntuulista kissaa, jotka näyttivät viihtyvän mainiosti keskenään eikä Hildallakaan enää ollut niin kiire kotiin. Marja, Leevin omistaja, epäili astutuspäivän olleen 16.12 ja sen jälkeen kissat olivatkin olleet ihan rauhassa. Tässä muutamia kuvia raapimispuusta:

 Helsingissä meitä oli ovella vastassa Hildan oma poikaystävä Monni, joka oli vähän korvat luimussa. Hän kun oli saanut koko viikon nauttia ihan yksin kaikesta huomiosta, eikä ollut ketään muuta häiritsemässä, märisemässä tai ruokia syömässä..Märy-Hilda kun on välillä aika huomionkipeä tyttö. Arki palautui kuitenkin puolessa tunnissa normaaliksi ja me jäätiin odottelemaan niitä punaisia nännejä. Ja muuttuivathan ne sitten lopulta, punaisiksi.