Tämä kirjoitus on omistettu Erkille (FIN*Deimos Dodge Challenger), Monnin ja Hildan 1,4-vuotiaalle kollipojalle! Otsikossa linkki Erkin Deimos-sivulle. Erkki on eilisen Turokin näyttelyn ja Jasminin avustuksen ansiosta nyt viittä vaille Champion. Vielä yksi serti puuttuu, se toivottavasti saadaan PetExpon näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa ensi kuussa. Alunperin olin ilmoittanut näyttelyyn Kiaran (Fin*Deimos Ford Thunderbird), mutta neiti oli Turussa ollut sitä mieltä, ettei häntä oikein näyttelypuuhat kiinnosta. Tämä johtuu todennäköisimmin siitä, että tyttöä ei ole pienenä näyttelytetty niin paljon, kuin olisi ollut suotavaa - syynä on kyllä myös se, että Kiara ja Erkki ovat kilpailleet samassa luokassa ja siksi on tuntunut typerältä viedä molemmat yhtä aikaa näyttelyihin kilpailemaan toisiaan vastaan.Täytyypä soitella PetExpon näyttelysihteerille ja ruinata vielä kissanvaihtoa. Kiaraa voisi kokeilla viedä tulevaisuudessa kahtena näyttelypäivänä peräkkäin sekä olla aamulla ensimmäisten joukossa jonossa, jos se rauhoittuisi ja tottuisi siihen hulinaan ajan kanssa.
Kuvassa siis Erkin sisko Kiara
Kiaralle on todennäköisesti kesän lopulla suunnitteilla pentue. Kollina olisi todennäköisesti hieno cremehopea poika, mutta se on vähän kysymysmerkki vielä. Erkillekin tyttöystävät kelpiaisi.
Erkki on sylilullu, puuhakas ja hyväntuulinen kolli Tuusulasta, joka rakastaa ulkoilua etenkin kesämökkimaisemissa, muttei varmaan pahastuisi kaupunkikävelystäkään. Mikä Erkissä on kivointa sen laulelun ja huomionkipeyden lisäksi on se, että se ei kollina merkkaile. Monnikaan ei leikkaamattomana merkkaillut ollenkaan, ja siksi se olikin vähän sääli leikkauttaa viime vuonna. Ja tämähän on siis melkeinpä poikkeuksellista tai ainakin onnekasta leikkaamattoman pojan pidossa, jos tämä pysyy sisäsiistinä huonoinakin päivinä. Valitettavasti se on vaan niin, että vaikka kuinka hieno kolli olisi kyseessä, jos hän ei tykkää olla näyttelyissä (kuten Monni vanhempana), niin ei tule kyllä kysyntääkään tyttörintamalla. Tultiin siis siihen tulokseen, että leikkaus on paras vaihtoehto - ja kylläpä pojalle alkoikin taas ruoka ja elämä maittaa sen jälkeen. Siihen kyllä loppuivat myös Monnin laulujuoksut - sillä oli tapana juosta meidän asuntoa ympäri häntä paksuna, samalla laulaen "kurnaaa kurnaaunauuunaaa kurnaaaaa", mikä oli aika hupaisaa. Erkki ei kuitenkaan ole kolliutensa myötä samalla tavoin masentunut ja menettänyt ruokahaluaan, vaan on oikein hyvinvoiva, puhelias ja seurallinen kaveri!
Veljekset kuin ilvekset?
Kumpi on kumpi! Vasemmalla on Monni (huom. ei korvatupsuja ja posket vähän leveämmät). Oikealla on Erkki! Luulen, että Erkki tulee vielä seuraavan puolen vuoden aikana ja etenkin sitten sen tulevaisuudessa häämöttävän kastraation jälkeen kasvamaan aika lailla. Monnikin näytti tuon ikäisenä vielä normaalia pienemmältä ja karva oli lyhyt, tuolloin olin vähän huolissani että sellaiseksiko hän jää? Mutta ei tietenkään jäänyt, metsäkissa kun kasvaa 2-3-vuotiaaksi asti muutakin kuin leveyttä. Vartalo Erkillä on tooosi pitkä ja lihaksia löytyy, luusto on vahva.
Kuvassa talon isäntä lullutteluissa ja Kari!
Yksi juttu minua Erkissä kyllä kummastuttaa. Se on oppinut jostakin sellaisen älyttömän kuuloisen kurlutuksen, joka vastaa ehkä kirjoitettuna "Kurdliiiiiiii kurdlilaaa". Tämä siis tuo mieleeni ehkä jonkun ruokamyrkytyksen sairastuneen linnun tai laulavan sammakon. En tajua mistä se on sellaisen oppinut!
Meilläkin kissat vaan katsoo silmät pyöreänä, kun Erkki päästää sen kurlutuksensa. Luulen että niin kummallisilla äänillä juoksee ne tyttökissatkin vaan karkuun...
Lopuksi vielä voimme juhlia mielestäni aika huimaa kävijämäärää, kuussa 827 käyntiä ja sivustolla käytetty aika keskimäärin 2 minuuttia! Mielestäni nuo luvut ovat aika hurjia ottaen huomioon, että linkki tänne löytyy vain muutamasta paikasta. Kiitos siis teille, salaperäiset lukijat, vaikka en tiedäkään yhtään, keitä olette!
Tällaisen nakkikakun lupaan leipoa myös meidän kissoille sitten, kun käyntimäärä yltää tuhanteen! Kuvassa nakkikakun edelläkävijänä Juudas Nummelasta, Hildan ja Monnin suosikkimopsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti