Almôndega no Brasil: Ensivaikutelma Riosta

Paikallinen ruokapaikka

Riossa kaikki tuntuu olevan siistimpää ja turvallisempaa. Kadut on puhtaita, rakennukset uusia. Kaikki kiiltää ja tekstiä on paljon tarjolla myös englanniksi. Toisaalta tämä mielikuva pohjautuu vain Copacabanaan, Ipanemaan ja Urcaan. eli aika turistiseutuihin.

Gringos

Niskat tuntuu näillä paikallisillakin taittuvan, kun kyttäävät valkoista röllilettiä autojenkin ikkunoista.Vähän ihmetyttää tuo tuijottelu kun täällä on vaaleita enemmänkin bongattu; toisaalta monilla blondaus on jäänyt yritykseksi ja tukka on puoliksi musta ja puoliksi kusenkeltainen. Täällä myös bongasin ekat suomalaiset koko kuukauden aikana! Joku tukeva mies tokaisi naiselle kadulla "tässäkö tämä on". Yritin mennä ohi hymyilemättä.


Kotikatu

Me yövytään täällä Airbnd:stä bookkatussa kämpääsä Copacabanan ja Ipaneman välissä. Sijainti on super hyvä, mutta asunnossa on ollu netin kanssa aika paljon ongelmia. "Wireless" osoittautui 1M 3g-tikuksi, jonka asunnon omistaja toi vuorokauden myöhässä. Kämpän omsitaja oli myös unohtanut viedä avaimet ovimiehelle check-in-aamuna ja kaikenlaista muuta pientä sekoilua. Ollaan kuulemma viimeiset vuokralaiset, koska omistajan tytär haluaa muuttaa asuntoon, mutta silti pitää checkata ulos torstaina ajoissa "ennen seuraavaa asukasta". ...

Kotikatu vol 2


Katukuvaa

Ensimmäinen päivä vietettiin Hippie marketilla Ipanemassa shoppaillen. Äiskällä paloi rahaa kiitettävästi, itse lähinnä hiplasin kaikkea ja kartoitin tarjontaa viimeiseen asti. Muutamat käsintehdyt korvikset tarttui mukaan; oli kyllä törkeen halvalla käsitöitä tarjolla. Koruja parista eurosta eteenpäin yms. Siellä näin myös turistilla ekan järkkärikameran, ja olispa voinut itekin ottaa kameran mukaan. Täällä kun ei vaan koskaan uuteen paikkaan mentäessä tiedä, että onko se nyt sellasta seutua, jossa huvittaa kameraa kantaa.

Copacabana

Illalla käytiin katsastamassa vielä biitsi, joka on viiden minuutin kävelymatkan päässä. Hyvältä näytti. Otettiin caipirinhat rantabaarissa, ja siinä oli kyllä koko ajan kaupustelijaa tarjolla. Yksikin hampaaton ukko lauloi meille niin, että sylki lensi. Illan pääteekksi kotimatkalla löydettiin itsemme sambabaariin, jossa äiskä pääsi näyttämään tanssitaitojaan. Se hurmasi kaikki paikalliset naiset samballaan ja siellä ne tanssi kaikki yhdessä. Vanhemmat naiset ja pändi oli ihan tohkeissaan, vaihdettiin facebook-lippusiakin. Kaikki luuki meitä taas sisaruksiksi, en tiedä, onko se hyvä vai huono? Itse jätän vielä tanssit sinne tatamille, vaikka olishan tuo siisti oppia. Täällä samba tuntuu olevan melkein elämäntapa; kaikki rakastaa sitä.

Avenida Atlantica

Tokana päivänä otettiin aurinkoa aamu rannalla. Copacabanan biitsi on jaettu eri postoihin, joista osa on homoille, osa mallin näköisille tyttösille, osa perheille jne. Meidän "postoa" ei ollut listattu eli en tiedä, oliko se suunnattu jollekin ryhmälle, mutta sinne mentiin. Oli hauska huomata että vaikka lääniä oli kuinka, niin lattareissa kun ollaan, tuli meidän ympärille aika paljon muita tyttöjä sen jälkeen, kun oltiin leiriydytty. Oltiin vähän niinkuin yhdessä supussa tyhjällä rannalla.

Aallokko oli taas tosi kovaa, ja vähän väliä oli punaisia lippuja rannalla. Eka ku näin sellaisen niin ihmettelin sitä ääneen ja äiti sanoi: "siinä lukee, ettei saa uida, kun meressä on rapuja". Olin että "häh ei kai!" :D.
Ja kyllä se kuva sitten esittikin hukkuvaa (eikä jalatonta) tikku-ukkoa siinä lipussa.

Ostakkee ostakkee ja takana brazilian bikini

Ei paljon voinut uida!

Iltapäiväksi oli buukattu hirveiden nettisekoilujen yms. jälkeen viimein se favela tour. Odoteltiin auringonotosta uupuneina kyytiä sovitun hotellin edestä, ja veikkasin, että ne tulevat varmaan puoli tuntia myöhässä. Olin menossa ostamaan kahvia 20min odottelun jälkeen kulman takaa, kun huomasin että helkkari, siellähän on toinen ovi hotelliin, jonka edestä kyyti oli. Soittamalla selvisi, että kyyti oli kuin olikin ollut aikataulussa (!), ja he olivat sitten lähteneet ilman meitä.

No, takaisin kämpille ihmettelemään ja kahvinkeittoon. Päätettiin sitten lähteä katsastamaan se paljon puhuttu sugarloaf eli Pao de acucar, korkea vuori, jonne pääsee kaapelivaunulla. Oli sinnekin pääseminen aika työn takana, bussit kun kulkevat täällä missä aikataulussa sattuu, ja pysäkkejä saattaa samalla kadulla olla 4, mutta tietty bussi pysähtyy vain tietyllä pysäkillä (eikä missään lue, mikä kulkee mistäkin). Päästiin kuitenkin perille lopulta ja sopivasti auringonlaskun aikaan. Mageet oli maisemat, vaan eipä se tunnu yhtä siistiltä sinne hurauttaa kulkuneuvolla kuin itse kiivetä hiessä ja lopulta päästä huipulle ihan uupuneena. Näillä aikamääreillä (5 päivää Riossa) ihan hyvä vaihtoehto kuitenkin tuo cable car.