maanantai 19. huhtikuuta 2010

Isoja ja pieniä vauvoja


Ensimmäinen ja tärkein ilmoitusasia on,  että kaikki pennut ovat nyt varattu. Kiitos upeille, uusille kodeille sekä muille mielenkiinnosta. Kiaran pentuehan on tulossa näillä näkymin syksyllä, eli ei ne Deimos-pennut tähän lopu.

Kaikki pennut ovat nyt nähty ruokakupilla syömässä myös muroja jo useampaan otteeseen. Ensimmäiset madotukset on annettu viime viikon lopussa, ja tällä viikolla annetaan ensimmäiset rokotukset. Virallinen luovutuspäivä on 27.4,. jolloin pennut täyttävät tasan 14 viikkoa. Sitä ennen kaikki kaverit ja tutut, tulkaa tutustumaan pikkukissoihin ja olkaa yhteyksissä!

Hirnari on ollut aikamoisen tohinan ja pyörityksen keskellä. Äiti rukka ei melkein malta silmiään ummistaa.
Onneksi ruoka yhä maistuu jonkin verran, ja tavallisesti hänestä niin iljettävät kana- ja liharuoatkin kelpaavat ainakin pienissä määrin. Hildakin taitaa jo odottaa, että saa olla taas ainoana kissana ruokakupilla heti Monnin jälkeen (Monni on aina ensin, kuten herrasmiehet yleensä), ja saa taas kalaherkkujaan. Pentujen kalansaannin olen yrittänyt pitää minimissä, jotta ne eivät turhaa alkaisi heti nirsoilla.



Vaikka pikkukissat kasvavat huimaa vauhtia, vieläkin ne mahtuvat tosi pieniin paikkoihin. Tässä kuvassa kaapin alta kuvastaa toivottavasti tuleva näyttelytähti ja kollipoika Ronskis!

Tällä viikolla täytyy tutkia nuo parvekkeen raot - jos ne ovat riittävän pieniä, kissat pääsevät ulkoilemaan parvkkeelle jo viikonloppuna.


Naapurini ja ystäväni Tinka kävi nelikuisen vauvansa kanssa sulostuttamassa meitä viikonl
 oppuna. Saman pesueen luona ollaan Monnin kanssa käyty muutaman kerran "ohikulkumatkalla" lenkillä, tosin silloin ei ollut vielä Sansa-vauvaa. Tämä oli jo toinen vauva, johon kissat saivat tutustua tänä vuonna! Molemmat pienet ihmisenalut ovat etenkin aikuisia kissoja kiinnostaneet, ja luulen että varsinkin Monnista on ihanaa, kun vauva tuoksuu maidolle ja kakalle. Kai se on kotoisa haju kissoille. Aikuisetkin tuntuvat kyllä ymmärtävän, että kyseessä on ns. ihmisen pentu, ja osaavat olla nätisti.

Sansa tervehtii Rosamundaa ja Ronskia. Käsipäivää!


Ronski haistelee, mistä leijuu herkullinen maidon tuoksu. Saisiko hänkin?


Lempiäkin kiinnosti pieni ja öliseva pikkutyttö. Ehkä pennutkin samaistuvat paremmin tuohon kokoon ja "ööh ää"-ääniin paremmin kuin syvällisiin juttelutuokioihin?


No, oli se vauva jo vähän isompi kuin Lempi, mutta pienempi kuin Monni!
Sansa puski pentuja poskellaan, hänestä pehmoinen villasukkaturkki naamalla oli ihana. Pennut eivät vielä tämän puskemisen päälle oikein tajua, se on hyvä, että joku näyttää miten se käytännössä tapahtuu. 


Joku isompi kollikin kurkisti päristellen sängyn takaa !


Hetken puskettuaan Sansa oli jo sitä mieltä, että kaikki kissat voisivat olla siinä hänen sylissä. "Mulle!" 
Vaihdeltiin kanssa vähän leluja, kissat diggaili helistimisetä ja Sansa kissojen leluista. Vaihtelu virkistää, ainakin hetkeksi!


Ronski pesi Sansan kulmakarvoja ja oli vielä apuna vaipanvaihdossa. 


Tytöt painii


Äiskä ikkunalla. Uskaltaisikohan se Märykin käväistä pikku lenkillä..


Ronski ja Lempi 


Lempi ja Ritva leikkipuuhissa


Rosamunda tutii. Pentujen silmät alkavat selvästi kellertää. 
Rosamunda on ensimmäisenä alkanut jo valitettavasti osoittaa selviä nirsoilun merkkejä, ja tytteli nyrpistää nenäänsä jo monille ruoille. Toistaiseksi en ole harjoittanut neidille erikoistarjoilua, vaan yrittänyt houkutella häntä syömään pikku jipoilla. Toistaiseksi vähän heikolla menestyksellä. Kalahan nyt aina tietysti kelpaisi..
Rosamunda on myöskin aika itsenäisen oloinen, ja saattaa vetäytyä johokin rauhallisempaan nukkumaan yksin.


Myös Ronski on ollut vähän huono syömään, mutta maidon tuoksu saa hänet ihan hulluksi - uskoisin siis että vielä hänen kohdallaan kyse ei ole varsinaisesta nirsoilusta, vaan äidin syli kiinnostaa poikaa vielä enemmän kuin oma ruokakuppi. Taitaa olla Ronski oikea mammanpoika, vaikka onkin oppinut Rosamundan murinan ja lelujen jemmailun.


Ritva on aika säyseä ja tasapainoisen oloinen nuori naaras. Hänellä riittää kärsivällisyyttä, ruokahalua ja energiaa leikkiin milloin tahansa.


Lempi syö esimerkillisesti ja on kaikkiruokaisin pennuista; sen lisäksi hän on valtavan sosiaalinen, eikä ikinä nuku tai leiki yksin. Lempi on aina siellä, missä tapahtuu!


Hilda vahtii. Mutta kuka vei Hildan talviturkin?

Koko kissaperhe sängyssä nukkumassa, Rosamunda vähän kauempana tyynyn takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti