Helvetti tätä paperisotkua. On kyllä vienyt viimeisetkin mehut tää säätäminen. Ei kyllä kannata sitä 3kk oleskelurajaa täällä ylittää, ellei ole ihan pakko, sen verran on tekemistä näissä.
Tässäpä pieni muikkaripaketti seuraavaa viisumin hankintaa varten. Opiskelijaviisumi haetaan ensin Suomessa, johon mukaan täytyy liittää kaikenlaista lippulappusta valokuvista ja taloudellisesta tilanteesta rikosrekisteriotteeseen saakka. Varsinkin jälkimmäisen hankkiminen on maksullista, ja kestää. Myös itse viisumin hankinta maksaa, ja kestää viikosta kahteen. Viisumin ohjeet ovat Suomen suurlähetystön sivuilla aika epäselvät, ja toimisto on auki vain pari tuntia päivässä. Eniten ihmetytti tuo maksuprosessi, mutta laskun sai tiskiltä ja se piti maksaa verkkopankissa ennen viisumihakemuksen käsittelyn aloittamista. Alkuperäinen pdf-viisumihakemus sekä suurlähetystöstä saatavat dokumentit pitää tulostaa sitten paikallista Federal Police Officen reissua varten.
Paikan päällä pitää etsiä mesta (cartario), missä voi kopioida passin niin, että jokainen passin käytetty sivu kopioidaan ja kopioon tulee leima ja tarra ("oikeaksi todistettu"). Kaikesta muustakin kannattaa olla tuplakopiot ihan tavallisella kopiokoneella otettuna vaikka jo ennen reissua. Homma toimii usein tällaisissa paikoissa niin, että ensin jonotat ikuisuuden tiskille, joka ottaa paperit vastaan. Numerotauluihin ei ole luottamista; vaikka numerot pyörii taululla, saattaa virkailija huutaa muita numeroita kanssa. Sitten jonotetaan maksamaan hommat eri tiskille, jonka jälkeen jonotetaan vielä uudestaan numerolla niitä kopioita. Aikaa kannattaa varata tunti tai kaiksi, tai kolme..
Sitten täytetään netissä Federal Police Officen lomake ulkomaalaisille. Sivut ovat vain portugaliksi, ja se on vähän hankala löytää sekä toimii vain tietyillä selaimilla (ainakin Firefox). Lomake täytyy tulostaa ja ottaa koodi talteen, sen jälkeen poliisille voi varata ajan koodilla ja ajanavaruslappukin olisi pitänyt tulostaa (kävi selväksi tänään).
Sitten marssitaan Banco do Brasiliaan, riisuudutaan tarpeen vaatiessa vaikka alastomaksi pankkiin sisään pääsemiseksi niiden hälyttävien ovien takia, ja toivotaan parasta. Pankissa maksetaan 2 laskua poliisille, noin 200RS yhteensä. Pankista voi myös kysellä CPF-numeroa, joka on pääasiassa paikallista verotusta varten mutta myös esim. kaikkien matkalippujen ostoihin ja pankkitilin avaamiseen vaadittava homma. Sitä varten on pankkiin mentäessä oltava joko kirjallinen todistus siitä, että asut jossain täällä (vuokrasopimus tai muu) tai RNE-numero, jonka saa myöhemmin vasta kyttikseltä (jos saa). Pankissa asioidaan ilmeisesti yleensä niin, että maksut hoituu eri paikassa kuin kaikki muut asiat ja henkilöt eivät tiedä muista asioista mitään, paitsi omista hommistaan (ota raha sisään/anna paperit/älä anna papereita).
Poliisille täytyy hankkia vielä kaksi passivalokuvaa (värillistä, 3x4cm). Täällä kalliimmissa kuvauspaikoissa voit jopa pyytää kuvasi photoshopattavaksi :D. Ne korjaavat ihovirheet, lisäävät pakkelia naamaan ja sellasta.
Sitten kerätään kasaan kaikki nämä lippulaput, ja lähdetään kaupungin ainoaan paikkaan Lapaan Federal Police Officeen, joka viisumit laillistaa. Tämä kaikki on tehtävä 30 päivän kuluessa maahan saapumisesta, jos viisumille on tarvetta.
Selväksi kävi, että ihan turha on kyttiksellä venailla, että ajanvaraaminen auttaa yhtään mitään. Siinä sitä sitten kökötettiin. Onneksi sain paikallisen tytön USP:ista mulle tulkiksi, sillä eihän nyt ulkomaalaisten palvelupisteillä englantia osata :-). No ensin tuli tämä ajanvarauspaperin puute ilmi, päästiin sentään jonoon. Sitten jonotettiin tunti virkailijalle, joka kyseli, onko passin kuva mun kuva ja kaikkea muuta yhtä älytöntä.
Sen jälkeen jonotettiin toiseen paikkaan, jonka piti olla "parin minuutin juttu". Frendi edellä pääsi 10 minuutissa, jonka jälkeen tuli ilmeisesti joku läpänheittotauko, koska me jonotettiin lähemmäs 2,5 tuntia. Paikallinen tyttö kävi tasaisin väliajoin kysymässä tiskiltä, että oikeesti vai. Jossain vaiheessa huomattiin, että se numerolappu oli ihan turha, ja virkailijat huutelivat nimellä sinne officeen. Lasi-ikkunasta puoli tuntia meininkiä seuranneena sanoisin, että niistä taitaa olla kiva naureskella jonottajille. Akat siellä viilasi kynsiä topeissa, joista oli käytännössä tissit ulkona, ja kundit heitti läppää vieressä. Mitään työntekoon viitaavaa oli aika vaikea havaita. Teki useemman kerran mieli lähteä menemään, mutta valitettavasti mun passi oli niillä.
No joo, lopulta sitten mäkin pääsin jättämään sormenjälkeni ja kuvan naamasta. Oli ihan jännää se sormenjälkien pyörittely. Hommaan tosiaan meni, kaiken sen jonottamisen jälkeen, "pari minuuttia". Vielä kyllä tympäsee toi jengin seisottaminen ja aikataulut, tähän saakka kaikki luennotkin alkaneet 10-30min myöhässä (eipä sillä, en niistä muutenkaan oo tolkkua saanut). On tässä muutama kuukausi aikaa onneksi opetella ja tottua.
CPF:ää ei sieltä kyttikseltä sitten saanutkaan, vaikka näin pankissa luvattiin. Voi olla, että tän sekoilun jälkeen jää kyllä se keissi jonottamatta. Täytynee vaan maksella nordealle sitten niitä prosentteja ja välityspalkkioita.
Tässäpä pieni muikkaripaketti seuraavaa viisumin hankintaa varten. Opiskelijaviisumi haetaan ensin Suomessa, johon mukaan täytyy liittää kaikenlaista lippulappusta valokuvista ja taloudellisesta tilanteesta rikosrekisteriotteeseen saakka. Varsinkin jälkimmäisen hankkiminen on maksullista, ja kestää. Myös itse viisumin hankinta maksaa, ja kestää viikosta kahteen. Viisumin ohjeet ovat Suomen suurlähetystön sivuilla aika epäselvät, ja toimisto on auki vain pari tuntia päivässä. Eniten ihmetytti tuo maksuprosessi, mutta laskun sai tiskiltä ja se piti maksaa verkkopankissa ennen viisumihakemuksen käsittelyn aloittamista. Alkuperäinen pdf-viisumihakemus sekä suurlähetystöstä saatavat dokumentit pitää tulostaa sitten paikallista Federal Police Officen reissua varten.
Paikan päällä pitää etsiä mesta (cartario), missä voi kopioida passin niin, että jokainen passin käytetty sivu kopioidaan ja kopioon tulee leima ja tarra ("oikeaksi todistettu"). Kaikesta muustakin kannattaa olla tuplakopiot ihan tavallisella kopiokoneella otettuna vaikka jo ennen reissua. Homma toimii usein tällaisissa paikoissa niin, että ensin jonotat ikuisuuden tiskille, joka ottaa paperit vastaan. Numerotauluihin ei ole luottamista; vaikka numerot pyörii taululla, saattaa virkailija huutaa muita numeroita kanssa. Sitten jonotetaan maksamaan hommat eri tiskille, jonka jälkeen jonotetaan vielä uudestaan numerolla niitä kopioita. Aikaa kannattaa varata tunti tai kaiksi, tai kolme..
Sitten täytetään netissä Federal Police Officen lomake ulkomaalaisille. Sivut ovat vain portugaliksi, ja se on vähän hankala löytää sekä toimii vain tietyillä selaimilla (ainakin Firefox). Lomake täytyy tulostaa ja ottaa koodi talteen, sen jälkeen poliisille voi varata ajan koodilla ja ajanavaruslappukin olisi pitänyt tulostaa (kävi selväksi tänään).
Sitten marssitaan Banco do Brasiliaan, riisuudutaan tarpeen vaatiessa vaikka alastomaksi pankkiin sisään pääsemiseksi niiden hälyttävien ovien takia, ja toivotaan parasta. Pankissa maksetaan 2 laskua poliisille, noin 200RS yhteensä. Pankista voi myös kysellä CPF-numeroa, joka on pääasiassa paikallista verotusta varten mutta myös esim. kaikkien matkalippujen ostoihin ja pankkitilin avaamiseen vaadittava homma. Sitä varten on pankkiin mentäessä oltava joko kirjallinen todistus siitä, että asut jossain täällä (vuokrasopimus tai muu) tai RNE-numero, jonka saa myöhemmin vasta kyttikseltä (jos saa). Pankissa asioidaan ilmeisesti yleensä niin, että maksut hoituu eri paikassa kuin kaikki muut asiat ja henkilöt eivät tiedä muista asioista mitään, paitsi omista hommistaan (ota raha sisään/anna paperit/älä anna papereita).
Poliisille täytyy hankkia vielä kaksi passivalokuvaa (värillistä, 3x4cm). Täällä kalliimmissa kuvauspaikoissa voit jopa pyytää kuvasi photoshopattavaksi :D. Ne korjaavat ihovirheet, lisäävät pakkelia naamaan ja sellasta.
Sitten kerätään kasaan kaikki nämä lippulaput, ja lähdetään kaupungin ainoaan paikkaan Lapaan Federal Police Officeen, joka viisumit laillistaa. Tämä kaikki on tehtävä 30 päivän kuluessa maahan saapumisesta, jos viisumille on tarvetta.
Selväksi kävi, että ihan turha on kyttiksellä venailla, että ajanvaraaminen auttaa yhtään mitään. Siinä sitä sitten kökötettiin. Onneksi sain paikallisen tytön USP:ista mulle tulkiksi, sillä eihän nyt ulkomaalaisten palvelupisteillä englantia osata :-). No ensin tuli tämä ajanvarauspaperin puute ilmi, päästiin sentään jonoon. Sitten jonotettiin tunti virkailijalle, joka kyseli, onko passin kuva mun kuva ja kaikkea muuta yhtä älytöntä.
Sen jälkeen jonotettiin toiseen paikkaan, jonka piti olla "parin minuutin juttu". Frendi edellä pääsi 10 minuutissa, jonka jälkeen tuli ilmeisesti joku läpänheittotauko, koska me jonotettiin lähemmäs 2,5 tuntia. Paikallinen tyttö kävi tasaisin väliajoin kysymässä tiskiltä, että oikeesti vai. Jossain vaiheessa huomattiin, että se numerolappu oli ihan turha, ja virkailijat huutelivat nimellä sinne officeen. Lasi-ikkunasta puoli tuntia meininkiä seuranneena sanoisin, että niistä taitaa olla kiva naureskella jonottajille. Akat siellä viilasi kynsiä topeissa, joista oli käytännössä tissit ulkona, ja kundit heitti läppää vieressä. Mitään työntekoon viitaavaa oli aika vaikea havaita. Teki useemman kerran mieli lähteä menemään, mutta valitettavasti mun passi oli niillä.
No joo, lopulta sitten mäkin pääsin jättämään sormenjälkeni ja kuvan naamasta. Oli ihan jännää se sormenjälkien pyörittely. Hommaan tosiaan meni, kaiken sen jonottamisen jälkeen, "pari minuuttia". Vielä kyllä tympäsee toi jengin seisottaminen ja aikataulut, tähän saakka kaikki luennotkin alkaneet 10-30min myöhässä (eipä sillä, en niistä muutenkaan oo tolkkua saanut). On tässä muutama kuukausi aikaa onneksi opetella ja tottua.
CPF:ää ei sieltä kyttikseltä sitten saanutkaan, vaikka näin pankissa luvattiin. Voi olla, että tän sekoilun jälkeen jää kyllä se keissi jonottamatta. Täytynee vaan maksella nordealle sitten niitä prosentteja ja välityspalkkioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti