Aamulla lukkopainitunnin veti Robson. Ilokseni tehtiin half guardia, jes! Eka oli se perinteinen mountiin tulo, mutta otetta otettiin kaverin housuista ja lantiosta, ei polvesta. Olkapäällä ei tahdo muistaa kunnolla prässätä tässä. Sitten oma polvi esiin, kävellään kaverin käsi ylös ja prässätään yläkroppaa eri suuntaan kun jalkoja, niin lähtee se nilkkakin irti ja mount.
Itselleni jännittävämpi tekniikka oli, (koska rakastan rättikuristuksia), että noustaankin pystyyn ja hypätään kaverin toiselle puolelle (myös pää otetaan kiinni toiselta puolelta). Sitten vähän katkarapua niin, että väliin tulee vähän tilaa, ja oma tatamin puolinen lieve viedään omaan käteen, joka odottaa kaverin pään alla. Kuristus tiukentuu, kun nostaa vielä kaverin päätä ja heittää oman jalan sinne alle. Vaikutti siistiltä!
Illan nakupainit veti Marcia, se mustavöinen tyttö. Oon siinä edelleen hirvittävän huono, ja pystystä kun vahdeltiin underhookeja ja haettiin selkää, tuntui tuo jo perusteissa opeteltu underhookien vaihto hankalalta. Alasvientiä helpottaa, kun omalla päällään pökkää kaverin kainalon kautta selkään ja työntää sillä selkää samalla, kun toisella kädellä kääntää kaverin lantiota toiselta puolelta. Selässä vaan laitettiin kädet yhteen ja rutistettiin lantiota. Toinen alasvienti tapahtui edestäpäin niin, että syöksähdetään kaverin hyökkäävää kättä ptämällä sitä omin käsinäin työntämällä, painamalla pään kaverin tissille ja omat kädet takana yhteen sekä eteenpäin kävely; kaveri kaatuu selälleen. Onneksi matossa oli vähän yksinkertaismepaa hommaa, butterflystä sweepiä. Kaverin käsi kiinni hauiksen kohdalta ja toinen ranne kiinni, ja siitä sitten vaan. Tärkeää on, ettei makaa selällään vaan kyljellään tatamilla, muuten menee raskaaksi. Aamutreenien alkulämmöt oli aika raskaat, paljon vatsoja ja punnerruksia ja kaikenlaisia hyppelyitä. Se siitä rauhallisesta startista. :)
Meinaa vähän nestehukka yllättää ekaa kertaa täällä. Eilen oli jalat muuten vaan pitkästä aikaa krampissa koulupäivän jälkeen. Kurssien kanssa on täällä ollut ongelmia, ei ole järjestetty yhtäkään niistä, joille syksyllä ilmoittauduin. Yksi ainoa kurssi, joka näytti sekä kirjallisuuden puolesta helpommalta että sisällöltään kiinnostavimmalta, oli sitten täynnä (aiheena sosiaalipsykologia ja käyttäytyminen). Kävin itkemässä siitä toimistossa, ja kuulemma psykologian kampukselta voi kursseja kysellä. Siellähän ei kukaan taas tiennyt mitään, herrat eivät olleet paikalla eikä sähköpostiosoitettakaan ollut antaa. Puhelinnumeron sain kuitenkin, täytyy soitella sinne ja rukoilla, että o professor puhuu englantia kanssa. Välillä meinaa perse revetä tän kanssa, kun ei mikään toimi. Busseistakin oli väärää tietoa ja odottelin tunnin kampuksella dösää. Itsehillintä on täällä kyllä koetuksella..
Päätin joka tapauksessa nyt tiputtautua pois siltä iltakurssilta torstaisin klo 21-23.30. Mitä enemmän täällä iltaisin kävelee, niin ei oikeesti huvita yksin paljon liikkua tuolla kadulla. Varsinkaan favelan naapurustossa. Tuntuu, että tää kaupunki kuolee aina jo yhdeksältä: missään ei näy enää ketään ja kadut ovat ihan autioina. Muutama lähialueen ravintola on kyllä ihan täyteen pakattu tuohon aikaan, mutta siinä se sitten onkin. Samasta syystä täytynee yksin keskittyä noihin 18.30 -treeneihin, ettei tarvi kympin jälkeen hortoilla salilta himaan. En usko että tummilla on mitään hätää täällä, mutta kyllä mä vaaleena varsinkin iltaisin erotun sen verran joukosta, ettei kiinnosta mitään ylimääräistä "rikas länsimaalainen pikkulikka yksin kadulla" -huomiota herättää.
Eilen torstaina oli sittenkin lepopäivä koulun jälkeen, oli sen verran nollat taulussa päikkäreiltä herättyä ja vähän tuo kramppihomma arveluttaa. Käytiin ihmettelemässä Avenida Paulistaa ja Consalacaota, paikallista New Yorkia. Ihan toisenlainen puoli löytyi kaupungista! Löytyi myös eka sellainen kledjukauppa, johon voisin tuhlata vaikka kaikki rahani. Sinne mennään ehkä tänään aamujumpan jälkeen.. !
Itselleni jännittävämpi tekniikka oli, (koska rakastan rättikuristuksia), että noustaankin pystyyn ja hypätään kaverin toiselle puolelle (myös pää otetaan kiinni toiselta puolelta). Sitten vähän katkarapua niin, että väliin tulee vähän tilaa, ja oma tatamin puolinen lieve viedään omaan käteen, joka odottaa kaverin pään alla. Kuristus tiukentuu, kun nostaa vielä kaverin päätä ja heittää oman jalan sinne alle. Vaikutti siistiltä!
Illan nakupainit veti Marcia, se mustavöinen tyttö. Oon siinä edelleen hirvittävän huono, ja pystystä kun vahdeltiin underhookeja ja haettiin selkää, tuntui tuo jo perusteissa opeteltu underhookien vaihto hankalalta. Alasvientiä helpottaa, kun omalla päällään pökkää kaverin kainalon kautta selkään ja työntää sillä selkää samalla, kun toisella kädellä kääntää kaverin lantiota toiselta puolelta. Selässä vaan laitettiin kädet yhteen ja rutistettiin lantiota. Toinen alasvienti tapahtui edestäpäin niin, että syöksähdetään kaverin hyökkäävää kättä ptämällä sitä omin käsinäin työntämällä, painamalla pään kaverin tissille ja omat kädet takana yhteen sekä eteenpäin kävely; kaveri kaatuu selälleen. Onneksi matossa oli vähän yksinkertaismepaa hommaa, butterflystä sweepiä. Kaverin käsi kiinni hauiksen kohdalta ja toinen ranne kiinni, ja siitä sitten vaan. Tärkeää on, ettei makaa selällään vaan kyljellään tatamilla, muuten menee raskaaksi. Aamutreenien alkulämmöt oli aika raskaat, paljon vatsoja ja punnerruksia ja kaikenlaisia hyppelyitä. Se siitä rauhallisesta startista. :)
Meinaa vähän nestehukka yllättää ekaa kertaa täällä. Eilen oli jalat muuten vaan pitkästä aikaa krampissa koulupäivän jälkeen. Kurssien kanssa on täällä ollut ongelmia, ei ole järjestetty yhtäkään niistä, joille syksyllä ilmoittauduin. Yksi ainoa kurssi, joka näytti sekä kirjallisuuden puolesta helpommalta että sisällöltään kiinnostavimmalta, oli sitten täynnä (aiheena sosiaalipsykologia ja käyttäytyminen). Kävin itkemässä siitä toimistossa, ja kuulemma psykologian kampukselta voi kursseja kysellä. Siellähän ei kukaan taas tiennyt mitään, herrat eivät olleet paikalla eikä sähköpostiosoitettakaan ollut antaa. Puhelinnumeron sain kuitenkin, täytyy soitella sinne ja rukoilla, että o professor puhuu englantia kanssa. Välillä meinaa perse revetä tän kanssa, kun ei mikään toimi. Busseistakin oli väärää tietoa ja odottelin tunnin kampuksella dösää. Itsehillintä on täällä kyllä koetuksella..
Päätin joka tapauksessa nyt tiputtautua pois siltä iltakurssilta torstaisin klo 21-23.30. Mitä enemmän täällä iltaisin kävelee, niin ei oikeesti huvita yksin paljon liikkua tuolla kadulla. Varsinkaan favelan naapurustossa. Tuntuu, että tää kaupunki kuolee aina jo yhdeksältä: missään ei näy enää ketään ja kadut ovat ihan autioina. Muutama lähialueen ravintola on kyllä ihan täyteen pakattu tuohon aikaan, mutta siinä se sitten onkin. Samasta syystä täytynee yksin keskittyä noihin 18.30 -treeneihin, ettei tarvi kympin jälkeen hortoilla salilta himaan. En usko että tummilla on mitään hätää täällä, mutta kyllä mä vaaleena varsinkin iltaisin erotun sen verran joukosta, ettei kiinnosta mitään ylimääräistä "rikas länsimaalainen pikkulikka yksin kadulla" -huomiota herättää.
Eilen torstaina oli sittenkin lepopäivä koulun jälkeen, oli sen verran nollat taulussa päikkäreiltä herättyä ja vähän tuo kramppihomma arveluttaa. Käytiin ihmettelemässä Avenida Paulistaa ja Consalacaota, paikallista New Yorkia. Ihan toisenlainen puoli löytyi kaupungista! Löytyi myös eka sellainen kledjukauppa, johon voisin tuhlata vaikka kaikki rahani. Sinne mennään ehkä tänään aamujumpan jälkeen.. !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti