Mamman eka päivä

Aamulla suuntasin kohti lentokenttää kuuden aikaan aamulla, ja sain syliini tärisevän ja säikähtäneen näköisen, oman (ja maailman parhaan) äitini! Suuntasimme kohti Vila Madalenaa ja silmät olivat pyöreät: O________O. Tuliaisiksi Suomesta sain:

-Salmaria kaksi lasipulloa
-Suomiviinaa yhden lasipullon
-6 pikkurasiaa apteekin salmiakkia
-Pari salmiakkipussia
-Ruisneppareita
-Monnin kuvia! Kissat voivat kuulemma onneksi hyvin, ja Märykin on alkanut jo märistä ja kehrätä. Se on terveen Hildan merkki :)

..ISO KIITOS NÄISTÄ! Yhden salmaripullon juon kämppisten kanssa, yhden pussin vien salille, yhden rasian annoin mun luottokuskille.. !

Monni pilkkii hangella

Kur?

Lenkillä

Esittelin asunnon, käytiin paikallisessa syömässä kilobuffassa ja mentiin päikkäreille. Äiti kyseli buffetissa, mitä ne ruoat on, mutta en mä osannut oikeen vastata. Täällä sitä vaan syö kaikkea, ja yleensä kaikki on myös hyvää. Mehän Tommin kanssa käytiin paikallisen ruokapaikan listaa läpi ihan arvalla, vuorotellen aina otettiin järjestyksessä seuraava safka sen enempää ihmettelemättä.

Ö_____Ö

Päikkäreistä ei mamman osalta oikeen tahtonut tulla mitään, mutta itse nukuin kuin pieni vauva. Edellisenä yönä ei millään tahtonut uni tulla ja tuli vähän tokaistua ranskalaiselle kämppiksellekin, kun se tuli yhden aikaan yöllä himaan hirveen metelin kanssa ja toi jonkun kaverin mukanaan bailaamaan. Ranskiksellakin oli siis lento aamulla lähdössä klo 7, ja se oli päättänyt olla nukkumatta ollenkaan. Itse sitten kävin vähän pahantuulisena ilmoittamassa, että joku kuitenkin haluaisi ehkä nukkua.Viimein kun oli mamma saatettu turvallisesti kotiin, meni ehkä 0,2 sekutnia pää tyynyssä, niin olin jo sikeässä unessa.

Äiskällä kuitenkin riitti energiaa, joten iltapäivällä käytiin kävelemässä Vila Madalenan galleria-alueella. Katsoin vähän karttaa etukäteen että minne suurinpiirtein mennään, täällä kun nuo etäisyydet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.  Oikea katu löydettiin, vaan gallerioita ei. :-) Täällä on ihan turha mitään karttoja kanniskella mukana muutenkaan, kun kaikki on ihan miten sattuu. Joko löytää perille, tai sitten ei. Eksynyt en oo vielä kuitenkaan kertaakaan! Äiskää hämmästytti myös tämä epäloogisuus ja katujen kumpuraisuus.

Joku toinen random galleria

Tilpehööriä

Paikallista taidetta

Graffiteja

Mamma

Lisää graffiteja

No niin, siltä galleriakadulta kuitenkin bongattiin joku random kahvio, josta sai kilobuffana jätskiäkin. Mutta eiköhän se ollut joku suomikahvio! Älytön tsägä. Ite kun en ole koko kuukauden aikana törmännyt yhteenkään suomalaiseen tai mihinkään Suomeen viittaavaankaan. Paikalliset tarjoilijat osasivat sanoa myös "kiitos" ja "heihei". Tänne menen, kun tulee koti-ikävä..

J Ä Ä T E L Ö

Kastikkeita, karkkeja, suklaata jätskin päälle

Paikallinen suomilehti ja jädet

Illalla vielä vaihettiin kledjut ja ihmeteltiin laukkudilemmaa. Täällä on parempi jättää laukut kotiin, ja olo oli taas kuin mannekiinilla, kun molemmilla oli mekon alla massit ja avaimet ja tissiliiveissä vielä varamassit. Lainasin äitille mun mekkoa ja huivia, ja ai että me oltiin nättinä! Valitettavasti sambabaarissa olis alkanut livemusa vasta 00.30 (ja brasilialaiseen aikaan todellisuudessa varmaan vasta 03) joten suunnattiin johonkin meksikolaiseen ravintolaan, jossa äitikin maistoi ekan caipirinhansa. Vedettiin nachot ja caipirinhat naamariin, ja oltiinkin jo kypsiä unille.

Aamulla kauhistutin äiskää meidän pakastimella, jota ei varmaan ikinä ole sulatettu. Sähkökatkoksetkin ovat tehneet tehtävänsä ja pakastimen ovi ei oikein mene enää kiinni.. Siivoojakin jätti tulematta torstaina ja mamman olisi hirveesti tehnyt mieli "hoitaa kotia". Mutta täällä se on oikeesti siivoojien homma, joten jätettäköön työ toisille ja nauttikaamme lomasta. Tämä on myös mun kevään (tai siis syksyn)  ainoa virallinen viikon loma, ja me lähdetään tänä iltana yöbussilla Rio de Janeiroon äiskän kanssa. Siellä riittää tekemistä!

Äiti ja pakastin