Santos

Aamulla silmät rusinana kampesin itseni sängystä ylös kukonlaulun aikaan. Aika kovasti sai kyllä taistella ja etsiä sitä tahtoa päästä liikenteeseen. Lattialla odotti surullinen yllätys: perhonen oli tullut yöllä sisään ja lattialla oli ilmesesti jotain herkkuja, koska se oli jäänyt siihen kiinni. Vanhana hippinä aloitin päivän perhosen jalkojen pesulla ja se tahma lähti kun lähtikin irti, lopulta. Täällä on kyllä tosi kesyjä perhosia, se istui mun kädessä tovin ennekuin tahtoi lähteä; nää tulee muutenkin helposti kädelle istumaan ja hengailevat siinä vaan.

:'(

:')

Hyppäsin kahdeksan bussiin kohti Santosta. Olipa muuten aivan törkeen makeet maisemat, sain siinä sightseeingin vuorelle kaupan päälle. Pari fotoo sain ikkunasta räppäistyä:

SP

Out of downtown

V U O R I A

teitä ja V U O R I A

Kato tonne taakse!!

Santosin asema

Jos jotain pitäisi Santoksesta erikseen manita, niin siellä jengi on kyllä joko tosi tikissä kondiksessa, tai sitten alkaa olla sitä cacahca-mahaa jo talveakin varten. Hippasen levotonta jengiä pyöri tossa aseman kupeessa, mutta muutoin oli kyllä tosi rauhallisen oloinen kaupunki. Kaikki talot rannan tuntumassa oli uusia kerrostaloja ja maisemat oli mageet.

Michelle Nicolini ja vaaleanpunainen porsas!

No sitten itse asiaan. Seminaari ei ollutkaan Cavacan salilla vaan paikallisessa urheiluhallissa, jossa oli varmaan ainakin 80 astetta lämmintä (tai siltä tuntui). Skidisti nauratti, kun itse oli ihan soijassa ja hiestä märkänä jo ennenkuin koko seminaari alkoi. Paikalla oli ainakin 15 mustaa vyötä ja loput muita värivöitä, valkoisia oli 2-4.

Vähä voi mainostaa täälläkin

"Kauppa"

 Oli sääli bongata noin pieni pikkukiska myyntikamaa. Olisin mielelläni ostanut pari checkmat -patchia salille tuliaisiksi, mutta ei ollut tarjolla muuta kuin paitoja ja nekin oli aika perussettiä. Ostin kuitenkin yhden ihan vaan, ettei harmita myöhemmin kun ei ostanut :D. Sain  tarrankin kaupan päälle, jes. Nää paikalliset tuntuu rakastavan erilaisia tarroja ja leimoja, niitä saa joka paikasta.

Odottelua

Ihmettelyä

Viimeiset sanat

Itse seminaarin tekniikat olivatkin sitten lähinnä pelkkää jalkalukkoa. Rehellisesti sanottuna ei ollut ihan paras seminaari mulle tämän nilkan ja oman osaamisen kannalta. Myöskin parina oli tällä kertaa Urso Branco eli Valkoinen Karhu, eli Tommi. Kokoeroa kun on se melkeen 50kg niin ei meinannut oikeen onnistua, eikä taputusta meinannut tulla sitten millään, vaikka hampaat irvessä sitä nilkkaa väänsi. Ei se vaan liikkunu mihinkään! Siellä on salettiin joku terminaattorirunko tai jotain muuta epänormaalia ihon alla.

Oli sekä polvilukko- että nilkkalukkotekniikkaa toinen toisensa perään. Mullahan ei juuri vyön väri näiden tekemiseen riitä eikä itse asiassa kiinnostuskaan; sen verran harmitti tuo oman nilkan paukahtaminen kesällä että ei oo ihan lempparitekniikoita nuo muutenkaan. Opettelisin nössönä mielummin niistä puolustuksia. Mutta okei, tuli hierottua ainakin noita otteita nyt niin, että tiedän paremmin, mihin ne kädet kannattaa laittaa ja mistä pitäs (ainakin teoriassa) nilkan vääntyä ikävään suuntaan. Ja ens kerralla kun Suvi yrittää Homer Simpson -sweepata mua deep half guardista, niin mä saatan koklata vähän tarratakin siihen nilkkaan!

Enemmän kiinnosti viimeisinä tekniikoina käyty Over-Under passista rättikuristus. Kaverin takin helma pitäisi selkäkautta saada kiinni omaan käteen kaverin kaulalla, ja siitä siiten katkaravuilla tilaa sen verran, että saa oman säären kaverin rinnan alle. Tätä ehdittiin sen verran vähän jumpata, että vaikka vaikuttikin hyvältä tekulta, niin alkoi olla jo jaksaminen ja kärsivällisyys siinä saunassa valitettavasti loppu.

Viimeisenä puolustuksena noustiin kaverin selkään ottamalla Over-Underpassista ensin kaverin ranne kiinni, sitten noustaan oman kyynerpään varaan ja sitä kautta selkään. Tämä päivän yksinkertaisin tekniikka oli, yllättäen, musta kivoin.

Rodrigo Cavaca ja joku tosi hikinen

Huomaan, että oon alkanut keräilemään näitä mestareiden kuvia tänne. Keräillään nyt sitten kunnolla kun kerran alotettiinkin O:). Ja parasta tossa kuvassa on kyllä se, että oli takki taas läpimärkä vaikkei edes sparrattu. Koko seminaari (3h) oli pelkkää tekniikkaa.

 Jos toisenkin eron saisi mainita, niin tuntui että me kyllä pohjolan motivaatiolla vedettiin tuo setti aika paljon innokkaammin läpi, kuin suurin osa muista. Jengi vaan istuskeli tatamilla jauhamassa ja tekniikkaa jumppaili ehkä puolet ja loppua kohden pienempikin prosentti. Aika hyvin selvittiin kuumuudesta ja nälästä huolimatta!

Olihan sitä jengiä

Sen jälkeen palareille eli Acaille. Santosista on sanottu, että sieltä saisi maailman parasta Acaita, mutta samalta se musta maistui. Tarjonta sen sijaan oli paljon laajempaa ja annokset tehtiin tosiaan rakkaudella!

Acai na cestinda & Acai casadinho de coco

Valikoima

Ehdittiin vielä biitsillekin lepäilemään, vaikka jumppa kesti kolme tuntia ja safkapaikan löytämisessä oli omat haasteensa, kun kaikki oli kiinni. Rannalla ilokseni huomasin, ettei kaikki olleetkaan silikonitissejä ja -perseitä, eikä naturalleja supermalleja. Oli siellä hyvien takapuolten joukossa nimittäin muutama ei-niin-hyväkin, onneksi!

Grey

Taidekuva 3 ! :D:

Olipa muuten terminaalissa taas jengiä kun pipoa kotiin lähtiessä. Ihan älytön säätäminen oli niillä bussien ja jonojen kanssa, oli vartijaa joka puolella tsiigaamassa, ettei porukalta ala kärsivällisyys loppua. Puoli tuntia odoteltiin täydessä bussissa lähtemistä, kun siellä oli joku ylimääräinen kaveri: epäselväksi jäi, oliko sinne bussiin myyty liikaa lippuja vai oliko kaveri väärässä dösässä. Oli kyllä aika tipalla, että mekään osuttiin oikeaan dösään, kun oli paikallisetkin hukassa niiden kanssa. Bussilipun laiturin kohdalla oli vaan että "3, 4, 5 tai 6" ja kaikilta lähti busseja samaan aikaan. Tää organisointi täällä on vaan jotain niin mieletöntä, että ihan ihastuksella odotan taas seuraavaa sekoilua! No päästiin me kotiin sitten lopulta, kolme tuntia meni tunnin matkaan mutta kuiteskin.